OLENKO KARTALLA?

Vähältä piti, että eka talveni Espanjassa olisi jäänyt ilman futismatsia. Onneksi näin ei käynyt, sillä sunnuntai-ilta Malagassa Estadio La Rosaledalla oli hieno kokemus. Malagan futisjoukkueen värit ovat sininen ja valkoinen, joten siinäkin suhteessa seura sopii hyvin suomalaisille. Kiitokset Malaga C.F. Fan Club Finlandille, sen kautta löytyi helposti liput sunnuntain matsiin. Ravintola Uuden Reflan vieressä sijaitsevasta toimistosta sai ostaa liput, johon kuului myös kuljetus pelipaikalle. Siis olisi kuulunut, mutta meidän tapauksessa kaikki meni sopivasti pieleen. Espanjalainen elämäntapa on näköjään tarttunut sen verran, että aikatauluissa alkaa olla haasteita. Uintireissu erään tutun luona lämmitetyllä altaalla venähti niin pitkäksi, että kotiin päästyämme matsiin lähtöön oli vain puoli tuntia aikaa. Päätin, että tilaan taksin bussipysäkille. Joopa, joo, tilasin taksin kahdesti, mutta juuri tällä kertaa keskusneiti ei osannut ohjata autoa oikeaan osoitteesee...

Eipä tienneet meidän tyttöset, että millaiseen käsittelyyn joutuvat kyläreissulla. Eikä meikäläinen, että täällä Espanjassa pitää laihduttaa. En ollut aikaisemmin kuullut Emmi-Pet hammasharjasta, jolla voi ultraäänen avulla puhdistaa hammaskiveä ilman nukuttamista. Kun sellainen hoitomuoto oli tarjolla kävelymatkan päässä, päätin testata sitä koirilleni. Ei kai siitä nyt haittakaan olisi. Oli hauska yhteensattuma, että hoitoja antava Marianne Ojala ja hänen miehensä Martti ovat heelereiden kasvattajia. Meidän Iitu oli kuulemma ensimmäinen Lancashire Heeler, joka tuli heidän Espanjan kotiinsa hammashoitoon. Hoitotilanteessa Iitu oli haastavampi tapaus, ei oikein tykännyt paikallaan olosta. Hammaskiveä oli viisivuotiaalle kertynyt aika paljon, joten toimenpide vei aikaa. Kohta kymmenvuotiaalla Oonalla on yllättävän vähän tuota harmillista kiveä, ja poistokin sujui helposti. Puhtaat hampaat edistävät koirien terveyttä ja toivottavasti myös elinikää. Googlettamalla selv...

Nyt on päivälleen kuukausi siihen, että paluumatkamme alkaa. Sisareni lentää silloin Malagaan ja auton nokka osoittaa kohti pohjoista. Fiilikset ovat aika hämmentävät. Espanjaa on jäljellä vielä kuukausi eikä vain kuukausi. Neljässä viikossa ehtii tehdä vaikka mitä, vai ehtiikö? Tämä maa ja sen ihmiset (myös täällä asuvat suomalaiset, siis osa heistä) ovat tehneet minuun niin suuren vaikutuksen, että jää kova ikävä. En varmasti koskaan enää saa asua niin kauniissa asunnossa, millainen tämä minun pikkuinen taloni on. Kaikki ihanuus loppuu aikanaan, valitettavasti. Onneksi saan vielä kokea täällä helmikuun ja nauttia, kuinka monet kukat puhkeavat kukkimaan kevättä. Yritän aktiivisesti vierittää taka-alalle ajatuksen, mitä kaikkea pitääkään ennen lähtöä tehdä. Auton huolto, uuden renkaat – ärsyttäviä miesjuttuja, jotka näin sinkkuna on itse hoidettava. Ei auta itku, vapaus tuo myös uusia velvollisuuksia. Tykkään kokeilla uusia asioita ja poiketa joskus vähän vieraillekin re...