OLENKO KARTALLA?

Ring of Kerry, juoksulenkki vihreän saaren maisemissa, historiaa avaava linnamuseo ja irlantilainen pubikierros. Nyt on aika monta kierrosta koettuna tässä hyväntuulisten ihmisten maassa. Ring of Kerry -kierros on ehdottomasti kokemisen väärti. Maisemat ovat huikeat, niin karua ja kaunista. Kierroksella voi vierailla muun muassa Kerry Cliffseillä, kalliolla joiden muoto luotiin 400 miljoonaa vuotta sitten. Historiasta pitävälle sopiva kohde on myös Burranty Castle ja Folk park. Sieltä löytyy iso linna ja pikkuinen kylä, kumpikin on hyvä aikamatka menneisyyteen. Pubikierros puolestaan on hyvä näköalapaikka nykyisyyteen. Siellä kuulee myös vakavaa pohdintaa asiasta kuin asiasta. Eräänkin miesporukan syvällisiä keskusteluja kuunneltuani oli pakko käydä tarjoilijalta kysymässä, että puhuvatko miehet usein kaljatuopin ääressä tuolla tavoin. Kyllä kuulemma puhuvat, ja kun tarjoilija kuuli minun olevan Suomesta, hän lisäsi: Me vihaamme brittejä yhtä paljon kuin te venäläisiä.

Tätä olin etukäteen jännittänyt Irlannin reissulla. Millaista olisi istahtaa auton rattiin ja lähteä kurvailemaan vasemmanpuolisia teitä? Flizzr-autovuokraamon palvelu oli ystävällistä eikä ylimääräisiä vakuutuksia tyrkytetty (kuten netissä oli monessa kohdin varoiteltu). Kuvasimme siskon kanssa auton pienetkin pintavauriot siltä varalta, että palauttaessa tulee ongelmia ja lähdimme lievässä pintajännityksessä liikenteeseen. Onneksi olimme tilanneet automaattivaihteistolla kulkevan auton, olisi ollut aika vaikeaa käyttää vaihteita vasemmalla kädellä. Ei vasemmalla puolella ajaminen ollutkaan niin vaikeaa kuin olin etukäteen kuvitellut, piti vain olla tosi tarkkana erityisesti risteyksissä. Sovelsin ensimmäisenä päivänä en ohita kertaakaan -taktiikkaa ja ajelin kiltisti jonon jatkona. Kun ajokaistoja on neljä, sinne mahtuu hyvin sekaan yksi peesaileva suomalaisnainen.  Vuokra-automme on hybridi ja se päästelee välillä omituisissa kohdissa ääniä.  Mietimme siskon kanssa

Mitä kaikkea ehtii nähdä ja kokea, kun lentää kymmeneksi päiväksi Irlantiin? Sen me aiomme siskon kanssa seuraavaksi selvittää. Dublinin lentokentältä kulkee kätevästi pikavuoro Belfastiin, saaren pohjoisosasta on hyvä aloittaa tutustuminen Irlantiin. Ainakin vielä, kun Brexit ei häiritse liikkumista.  Pohjois-Irlannin pääkaupunki on jäänyt mielikuviini pommitusten kaupunkina. Nyt kun tuli tilaisuus tutustua tuohon 333 000 asukkaan Belfastiin, se vaikuttaakin ihan elinvoimaiselta paikalta. Iloisen oloisia ihmisiä, paljon rakennustyömaita keskustassa ja sopivasti vilinää kaupoissa – emme muuten törmänneet yhteenkään suomalaiseen turistiin, se on aika harvinaista nykyään Euroopassa. Opastetulla kiertoajelulla tuli useaan otteeseen selväksi, että muurit ovat tärkeä osa historiaa, mutta myös tätä päivää. Yllätys oli, että muuri kuulemma suljetaan edelleen yöksi.  Kaupungissa rakennettu Titanic on hyödynnetty Belfastissa turismille. Legendaarisen laivan nimeä kantava Titani

Koskaan en ollut edes ajatellut koskea laskevani, mutta niin vain tuli sekin päivä koettua. Stella Polaris Adventuresin perhereitti oli passeli paikka aloittaa. Seuraavaksi tahdon isompiin kuohuihin. Viiden päivän mittainen Pohjois-Suomen kierros huipentui Rukalle, jossa laskimme kumiveneellä Kitkanjoen yläosan seitsemän koskea. Yllytyshulluna minut oli helppo ylipuhua koskenlaskuun, vaikkei se ole ollutkaan elämäni To do -listalla.  Stella Polaris Adventuresissa on koskenlaskuperinne kulkenut jo viidennessä sukupolvessa. Oli huikea ajatella, kuinka turistit ovat laskeneet samaa koskea jo 1920-luvulla. Ensimmäinen positiivinen yllätys oli, että laskijoille oli tarjolla monenlaisia kypäriä. Meidän porukka valitsi tietysti kaikkein hurjimmat, sarvia ja kirkuvanpunaista tukkaa. Sillä pääsi jo aika mukavaan laskufiilikseen. Muutaman kerran piti kapteeni Paulin neuvoa, että meikäläinen tajusi istahtaa oikeaan paikkaan kumiveneessä. Ei siis sillä lailla mukavasti keskel