Autohaaveita pelkojen kera

Kaikista eniten tulevalla Euroopan matkallani jännittää autoon liittyvät asiat. Siksi oli hyvä käydä Tervajoella Rinta-Joupin Autoliikkeessä hakemassa mielenrauhaa.

 Voi kuulostaa hassulta, mutta minusta autokauppa on kiehtovaa puuhaa. Voisin kuvitella, että viihtyisin automyyjänä, sillä minua viehättävät rivissä seisovat toinen toistaan komeammat menopelit, joita miehet (miksei myös naiset) haaveilevat omakseen. Auton symboliikka liittyy rahaan, egoon ja himoon – asioihin, jotka liikuttavat ihmisiä monella tavoin.

Jos minulla olisi ylimääräistä rahaa, ostaisin kirkkaanpunaisen Audi A5:n. Siinä on sopivasti särmää ja seksiä. Tai sitten liittyisin edelläkävijöiden joukkoon ja hyppäisin hybridiautojen maailmaan. Olisihan se hienoa päästellä upouudella Mitsubishi Outlander PHEV:llä, joka kulkee ekologisesti sähköllä. Upea Premium-luokan kaupunkimaasturi, joka pitää pienempää ääntä kuin meikäläinen.

Lähden ensimmäiselle reissulleni Eurooppaan Nissan Qashqailla, joka on sopivan suuri auto tuhansien kilometrien matkalla. Siinä on muun muassa kattoikkuna, joka tuo avaruutta sisätilaan. Lisäksi tarvittaessa löytyy kaksi lisäpenkkiä tavaratilasta, jos vaikka sattuisi tulemaan isompi porukka kyytiin. Tosin en kyllä tiedä, mihin sitten mahtuisivat matkalaukut.

En ole edes uskaltanut ajatella haasteita, mitä mahdollisesti kohtaan matkan varrella. Varkaudet, oudot liikennesäännöt, tietullit, ruuhkat ja vieraat kaupungit – eiköhän ne kannata ottaa vastaan yksi kerrallaan? Muuten niistä tulee liian iso pala purtavaksi.

Mutta jotain voi toki vaaranpaikkojen ennaltaehkäisyksi tehdä. Ajattelin hankkia kameran, joka tallentaa ajon aikana liikenteen tapahtumia. Sen avulla on helpompi selvittää syyllinen, jos joudun vieraalla maalla kolariin. Rattilukko on kuulemma ihan järkikapistus, sen nähtyään varkaiden vimma laimenee huomattavasti. Suomalaisten rekisterikilpien vaihtaminen eurooppalaisiin olisi kuulemma myös hyvä varotoimi. Eikä autoa saa jättää varsinkaan Itä-Euroopassa ilman silmälläpitoa – ainakaan jos koirat ovat sisällä. Vakuutukset ovat kunnossa, Green Card hankittuna ja autoilijan tiekarttakin löytyy. Enää pitää huollattaa auto ja hankkia matkalle mukaan Virossa pakollisena varusteena olevat ensiapupakkaus, huomioliivi, vaahtosammutin ja renkaiden alle asetettavat kiilat.

Kuten elämässä yleensäkin, myös autoilussa kannatan improvisaatiokykyä ja rentoa asennetta. Aina sitä oppii, kun menee rohkeasti tilanteisiin ja uskaltaa pyytää tarvittaessa apua. Jos liikenneruuhkat alkavat ahdistaa, niin voimmehan me siskon kanssa lähteä ajamaan aamuviidelta ennen kuin muut ilmestyvät tien päälle.

Ja vielä hetkeksi sinne Rinta-Joupin Autoliikkeeseen Tervajoelle. Kävin koeistumassa muutaman liikkuvan kodin. Olisihan se tosi siistiä lähteä sitten seuraavalla kerralla Eurooppaan matkailuautolla. Mietin vakavasti tuota vaihtoehto – siinähän asuisi yksi nainen ja kaksi koiraa vaikka ympärivuotisesti?

Olipas ihana nähdä Petteriä ja Susaa pitkästä aikaa.

Vielä 22 yötä lähtöön. En jaksaisi enää odottaa...