OLENKO KARTALLA?

Aluksi se oli kaukainen vaara Kiinassa, sitten se hivuttautui ystäväni arkeen Italiassa. Kun matkustimme maaliskuun alussa matkailuautolla läpi Euroopan, en vielä tajunnut, että se piru vaanii kantapäilläni. Elämä on nyt pelkkää koronaa. Tuon tappavan viruksen sävelkulku varjostaa jokaista hetkeämme, kännykkääni tulevasta sisällöstä on varmaan 95 prosenttia tuota perkelettä. Suomessa kriisi on edennyt vaiheeseen, jossa sen kamaluus alkaa pikku hiljaa aueta meille huolettomillekin. Kun aamulla ensimmäisenä lukee uutisen, jossa lääkäri kertoo koronan oireena olevista hengitysvaikeuksista, alkaa kurkkua kuristaa. Oikeasti, tässä ollaan todella lirissä. En uskalla edes ajatella, mitä kaikkea tuo kammotus tulee meille vielä aiheuttamaan, mutta varmasti sen myötä olemme oppineet itsestämme ja ympäröivästä maailmasta. Kun joutuu rajoittamaan kontaktit minimiin, tulee niistä läheisistä entistä tärkeämpiä – livenä ja verkkoyhteyksien päässä. Muutaman kuukauden vanhana vies...