OLENKO KARTALLA?

  Elettiin vuosituhannen vaihdetta Suomen Skotlannissa Laihialla. Omakotitalo oli rakenteilla ja laskettu aika käsillä. En muista, että pihlajanmarjat olisivat koskaan olleet niin punaisia. Kun Millenium tuli kotiin, se oli pieni kaksio, jossa monesti yöpyi viisihenkisen perheen lisäksi myös rakennuskökässä olevia sukulaisia. Milleniumista tuli parin kuukauden ikäisenä uuden tuvan Jussi, joka pian kävelemään opittuaan seurasi reippaana isoveljien perässä seikkailuihin. Taidettiin häntä käyttää kolttosissa testaajana, ties mitä kaikkea on joutunut pienimpänä kestämään. Millenium löysi jo taaperona pallon taikavoiman. Se tuntui olevan hänen juttunsa. Hän potki, heitti ja pompotteli kaikenkokoisia palloja. Sisällä ja ulkona, aina kun vain oli mahdollista. Kun isoveljen joukkue tarvitsi täydennystä pelireissulle, Millenium haettiin bussiin naapurista leikkimästä. Valmentaja laittoi hyökkääjäksi: hän oli niin pieni, että kaatui kuulemma matalimmalta. Milleniumia kutsuttiin ...

Olen hurahtanut blogiuskoon. En olisi etukäteen uskonut, miten koukuttavaa puuhaa tämä onkaan. Bloggerin tilastot näyttävät, kuinka monta vierailijaa on tänään käynyt katsomassa blogiani. On huikea tunne, kun näen viimeisimmän blogin ylittävän 1 300 lukijan rajan. Toimittajan työssäni saan harvoin palautetta teksteistäni, tässä bloggaamisessa viehättääkin vuorovaikutus lukijoiden kanssa. Vaatejuttu kiinnostaa huomattavasti enemmän kuin etätyöstä kertova blogi, jota on luettu vain 155 kertaa. ”No mutta se etätyöjuttu olikin sellainen väliblogi, ei liittynyt tuohon matkaan. Missä tahansa voi tehdä etätöitä.”, joku selitti minulle suurta eroa. Blogimissioni on siis matkaan liittyvät jutut, kevyesti kerrottuna ja huumorilla maustaen. Luvassa on varmasti aika monta kommellusta, kun reilun kuukauden päästä auton nokka osoittaa Tallinnan lauttaa. Kieltämättä sydänalassa vähän kouraisee, sillä lailla mukavasti, kun ajattelen lähestyvää matkaa. Vielä on monia asioita hoidetta...

Vaatteissa on ihmeellistä lumovoimaa. Kaikki ne värit, mallit ja materiaalit, kuinka ne pukevat ihmisen ihan uudenlaiseksi.  Mikään ei lohduta paremmin kuin uusi vaate. Kun hiljattain ostamani Audin moottori päätti lopettaa käymisen, elämääni tuli sopivasti FiiniFröökynä tarjoutuen matkalleni sponsoriksi. IIK! ihanaa, vastasin ja se pahuksen auto ei enää harmittanut juuri ollenkaan . Ensimmäisellä ”työkeikallani” Ylistaron Halpa-Aitassa ja mallikuvauksissa oli todella hauskaa. Oli kiinnostavaa saada pukeutumiseen uusia näkökulmia yrittäjä Jaana Hautamäen ammattiopastuksessa. Legendaarisen vaatekaupan aputoiminimi on FiiniFröökynä, joka tuo maahan vaatteita eri puolelta Eurooppaa. Suunnittelimme jo Jaanan kanssa, kuinka hänen ostosmatkansa ja minun seikkailuni osuvat samoihin aikoihin Firenzeen. Olisi upeaa viettää siellä pari päivää yhdessä, ja saisin samalla kurkistaa ostajan ammattiin. Entäpä millaisia vaatteita Jaana minulle suositteli matkaa varten? Tietysti h...