OLENKO KARTALLA?

Kuva: Kati Saari  Photography ”Siihen on jo tottunut, turtunut ajatukseen kuolemasta." Hattutaiteilija Liina-Maaria Lönnrothin tunsin yhteisten työjuttujen kautta ja valokuvaaja Kati Saaren   tiesin vain valokuvista, joita olin ihaillut. Näillä eväillä lähdin perjantaina hakemaan vieraita Malagan lentokentältä. Mitähän tästä oikein tulee? Espanjan valossa on mystistä taikavoimaa, sillä pian olimme jo syvällä keskustelemassa surusta. Melkein parikymmentä vuotta nuorempia naisia ja minua yhdisti kokemus hiljattain tapahtuneesta vanhemman tai vanhempien menettämisestä – siitä miltä tuntuu, kun sairaus vie voiton rakkaista. Suruaan voi työstää taiteen avulla, se on oiva apu puhua, miltä kipu tuntuu eri vaiheissa. Pienen taloni olohuoneessa keskustelimme suurilla sanoilla siitä, mistä arjessa ei ehdi avautua: kaipauksesta, itkusta, syyllisyydestä, helpotuksesta, osanotosta ja sen puutteesta, muistoista, unista ja riipaisevasta tunteesta, kun ei voi enää soit...

Mijaksen vuoristossa asuu perhe, jossa neljä koiraa viettää luksuselämää.   ”Sano sitten, kun kyllästyt kuuntelemaan ihastuksen huokailuja,” totesin kyläreissulla Liisa Varjosaarelle. Mijaksen vuoristossa sijaitseva talo ympäristöineen on todella viehättävä. Liisan ja hänen miehensä Jussin kodin pihamaalla kasvaa lähes kaikkea avokadoista suippopaprikoihin. Oman tilan viinirypäleet kypsyvät parhaillaan viiniksi ja viittä vailla valmiit appelsiinit odottavat kohta poimijoita. Vuoren rinteessä olevan kodin terassilta aukeaa huikaiseva näky laaksoon. Mutkittelevat tiet kulkevat nauhamaisina reitteinä ja jylhät vuoret kruunaavat maiseman. Voin kuvitella, miten kauniilta maailman näyttää aamun kirkkaina hetkinä tai kun aurinko on laskemassa mailleen. Parasta ovat kuitenkin talon asukkaat, jotka ovat löytäneet omanlaisensa elämäntavan. Varjosaaret ovat asuneet Espanjassa 23 vuotta. Tuona aikana ovat perheen pojat kasvaneet aikuisiksi ja lähteneet maailmalle. Kotipiiriin tuova...

”Onko päivä buukattu jo täyteen? Tuutko kylään iltapäivästä?” Valo ja espanjalainen elämäntapa tekevät meistä suomalaisistakin sosiaalisempia. Ainakin siltä tuntuu reilun viikon asumisen kokemuksella täällä Fuengirolassa. Yhteisössä asuu noin 30 000 suomalaista, joten tarjolla on monenlaista aktiviteettia. Eilen osallistuin 1st FMOS Open -golfkilpailuun 66 muun suomalaispelaajan kanssa upealla Cerrado del Aquila  -kentällä. Aurinko paistoi ja kaukana siinsivät  Sierra Nevadan vuoret, jossa kuulemma jo lasketellaan. Kisakunto ei ollut kohdallaan, mutta mieltä lämmittää vieläkin onnistunut lyönti veden yli greenille ja lähitalon parvekkeelta kuuluneet aplodit.  Los Pacos on mielestäni mainettaan parempi paikka asua, minua ei haittaa pätkääkään kaikkialla kaikuva suomen kieli. Täällä on hieno koirapuisto ja merenrantakin on kävelymatkan päässä. En ole vielä ehtinyt tutustua Sofia-opiston tarjontaan, on ollut sen verran kiirettä työpäivien ja sosiaalisen ...

Kotiutumisen alkutaival sujui hurmaavasti siihen saakka, kun hanoista ei tullutkaan vettä. Espanjan asunto on lumoavampi kuin osasin odottaa. Se tuntui heti kodilta ja olen nauttinut pitkän tauon jälkeen omasta tilasta ja sisustamisesta. Koirillekin on mukavaa, kun he voivat viettää aikaa ulkona aidatulla takapihalle. Juokseva vesi on tärkeä osa helppoa asumista, sen opin viikonlopun aikana. Kun hanat, suihku ja vessanpönttö sanovat sopimuksensa irti, on moni asia paljon hankalampaa. Ajattelin, että katkos on varmaan tilapäinen ja päätin odottaa seuraavaan päivään. Kävin viemässä sunnuntaina aamuneljältä vieraat lentokentälle. Kaunis kaupungin valomeri ja rauhalliset ajotiet tuntuivat kotiinpäin ajellessa epätodellisilta. Täälläkö minä nyt oikeasti asun? Täällähän minä Los Pacosissa, jossa suuri osa Aurinkorannikon suomalaisista elelee. En ole vielä ehtinyt tutustua kunnolla ympäristöön, mutta ensivaikutelma tuntuu hyvältä. Olen saanut lämpimän vastaanoton, siitä olen kiit...