Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2018.

Vihreäsilmäinen joulukoira

Kuva
Lemmikeistä on välillä haastavaa huomata, milloin joku oire vaatii eläinlääkärillä käynnin. Onneksi tuli mentyä tällä kertaa, vaikka olikin jouluaatto.     Olin seurannut muutaman päivän pikkuisen Iitu-koiran outoa käytöstä, kuinka se hinkkasi peppua mattoon. Lisäksi toinen silmä näytti pienemmältä. Arvelin, että koiraa vaivaa anaalirauhanen ja että silmässä saattaa olla tulehduksen alku. Ystäväni koiralla oli ollut myös anaalirauhasvaiva ja hän vinkkasi, että kannattaa poiketa Los Pacosissa lähellä kotiani sijaitsevalle  Vetsur-eläinlääkäriklinikalle. Jouluaattona katselin Iitun käytöstä ja olin jo luopumassa koko eläinlääkäriajatuksesta, sillä tytteli näytti voivan ihan hyvin. Toinen silmä tosin oli vähän pienempi, mutta koira oli tavalliseen tapaan pirteä. Sitten tuumasin, että käyn varmuuden vuoksi kävelylenkillä Vetsurissa kysymässä, jos joku vähän vilkaisisi koiraa. Painelin sisälle klinikalle ja selitin englanniksi, että epäilen anaalirauhasta. Näytin vielä kännykästä k

Yllätysvisiitti Suomeen

Kuva
Vatsanpohjassa kipristeli viime perjantaiaamuna, kun astelin Seinäjoella työpaikan portaita ylöspäin. Miltähän tuntuu nähdä työkavereita parin kuukauden tauon jälkeen? Mitenkähän he suhtautuvat, kun ilmestyn yllättäen työpaikalle? Alun perin minun ei pitänyt tulla enää tänä vuonna Suomeen, mutta innostuin pikku visiitistä, joka sopivasti ajoittui työpaikkani pikkujouluviikonloppuun. Kolmen päivän työkeikka BSTR:n konttorilla  Seinäjoella teki hyvää, ehdin päivittämään kuulumiset melkein kaikkien työkavereiden kanssa ja tekemään vähän duuniakin. Tuli tunne, että olin työyhteisölle mukava yllätys ja kuulun yhä tiiviisti tuohon ihanaan porukkaan, vaikka vähän kaukana töitä teenkin. Oli myös huippua nähdä ystäviä, tuntui kuin olisi ollut vain hetki kun edellisen kerran tavattiin. Sitähän se ystävyys parhaimmillaan on, ei se katso aikaa eikä välimatkaa. Onneksi pojatkin ehtivät opiskelu- ja pikkujoulukiireiltään äitiään moikkaamaan. Yhteinen jouluateria Pancho Villassa, ei tosin i

Valon juhla kakkaajalla

Kuva
Olen pitkästä aikaa innoissani joulusta, sillä se tarjoaa minulle jotain uutta ihmeteltävää. Kuten kakkaavan paimenen Caganerin. Jouluvalmistelut ovat täällä Aurinkorannikolla hyvällä mallilla, koska en aio valmistella koko juhlaa. Joulu saa kerrankin tulla ihan omalla painollaan, ilman korttirumbaa, lahjoja ja muuta hässäkkää. Vierailulle tuleva sisareni perhe on minun joululahjani, valmisteluiksi riittää perussiivous ja jääkaappi täyteen ruokaa. Joulu on täällä Espanjassa valon juhla, kaupungeissa on toinen toistaan upeampia juhlavalaistuksia. Fuengirolan 70 katua kylpee valossa parin miljoonan valopisteen avulla, Plaza de Espanan jättimäisellä valopallolla ja lähellä merenrantaa loistavalla 18 metriä korkealla joulukuusella. Pienen junamatkan päässä sijaitsee Malaga, jossa jouluvalaistus on keskittynyt Calle Lariosille. Sinne on valoilla rakennettu kirkkomainen rakennelma, joka tiettyihin aikoihin   alkaa musiikilla maustettu valoshow.  Kokemus on huikea, kyllä siinä