OLENKO KARTALLA?

Portugal on hurmaava maa muuten, mutta tietullit aiheuttavat ahdistusta ainakin meidänkaltaisille fiilismatkailijoille.  Olen oppinut tämän reissun aikana arvostamaan perinteistä ”mene portista ja maksa tietulli” -systeemiä. Portugalissa on mystinen elektroninen tullijärjestelmä, jonka monet maksuvaihtoehdot (Easytoll, maksukortti, maksutarra ja Via Verde) aiheuttavat kiroilua ja näppylöitä. Eikö olisi yksinkertaisempaa, että rajalla saisi ostaa tietullikortin jostain kioskista? Tai siis jos sellaisen saa ostaa, voitaisiinko siitä kertoa jotenkin selvemmin jossain? Vieläkin mietityttää, että onko sieltä tulossa postissa joku lisäsakko. Yritin googlettamalla selvittää, että miten tuossa maassa kannattaisi edetä. Joku väitti, ettei muuta kuin painaa vaan kaasua ja nauttii maisemista. Meille tuli kalliiksi tuo ajotapa: yhdestä väärästä portista ajo ja kaksinkertainen summa (yli 40 euroa). Sen jälkeen haimme navigaattorilla tullivapaita teitä. Tosin myös pitempää reittiä aja...

Vaikka Italiassa on joulukuun puolivälissä kylmää, siellä asuvien ihmisten lämpö  hurmaa. Saapasmaan kengänkannassa on hurmaava paikka nimeltä Leuca. Talvihorroksessa uinuvan matkailukeitaan kaduilta löysimme Booking.comin kautta edullisen pesukoneen kylmällä asunnolla. Alakerran rouva ryhtyi ystävällisesti petaamaan petiä ja vuokraisäntä kävi keräämässä rahat. Hyvin selvittiin, vaikkei ollut yhteistä kieltä ja tuli pestyä neljä lastia pyykkiä (joita sitten kuivateltiin pari päivää matkailuautossa). Seuraava kohde oli uniikkia italiaa. Lähellä Sassi di Materaa, Sarnellissa sijaitsevan La Torre 1984 -nimisen majatalon isäntä Antonio muistuttaa vähän jalkapallokommentaattori Pasi Rautiaista, ainakin sähäkkää tekstiä tulee tuutin täydeltä. Sen verran ymmärsin, että mies olisi mieluusti paistanut meidän koirat illalliseksi. Kylmässä tuulessa t-paidalla tarkeneva reissumies sai Antonion taivastelemaan, hän epäili että kysymyksessä on jonkinsorttinen ”commando”. Tulkk...

Operaatio turhasta tavarasta luopuminen eteni merkittävän askeleen, kun sain auton kaupaksi. Omaxilla on kätevä systeemi, jota suositelen muillekin helppoa kaupantekoa arvostaville. Ensimmäisen Euroopan reissun auto Nissan Qashqai jatkaa seikkailuaan eri tietä. Nykyisessä elämäntilanteessa sen pitäminen ei ollut enää järkevää, en nimittäin tarvitse autoa (tai edes puolikasta, jonka omistin).  Mietin aluksi auton myyntiä itse nettiautossa tai torissa, mutta sitten kuulin Lempäälässä toimivasta Omaxista . Sen konsepti on kaikessa yksinkertaisuudessaan sopiva ainakin minunlaisille, helppoa kaupantekoa arvostaville: tarvitsee vain ajaa auto sinne, sopia myyntihinnasta ja he hoitavat loput. Auto pestään, siivotaan, kuvataan ja siitä tehdään myynti-ilmoitus eri kanaviin. Sitten tarvitsee vain odottaa, että rahat tulevat tilille. No, ei se nyt ihan noin helposti käynyt, piti hintaa ihan pikkuisen tarkistella ennen kuin sopiva omistaja löytyi. Niinhän se aina on, että omis...

Pohjois-Makedonian pääkaupunki Skopje on hyvä kohde aloittaa kiertoajelu, sillä sinne voi lentää edullisesti Turusta. Näin teki ystäväni Anne, joka oli viikon mukana reissussa. Lämpötila oli näinkin etelässä yllättävän lähellä nollaa, siksi valitsimme kierroksen ensimmäiseksi kohteeksi mahdollisimman eteläisen paikan. Se löytyi sopivan ajomatkan päästä Kreikan Thessalonikista, jossa odotti edullinen Airbnb-kohde. Kun luvataan halpa ja tilava asunto, pitäisi hälytyskellojen aina kilkutella: pesukone ei toiminut ja suihkusta tuli vain kylmää vettä. Onneksi olemme reipashenkistä sakkia, aina yhden yön selviää pimeämmässäkin kämpässä. Toisaalta seuraavakin yö oli extremeä: vaikuttavan  Meteora luostarien   rinteessä oli leirintäalue, jossa olimme ainoat asukkaat. Yö matkailuautossa, jälleen kylmä suihku ja satoi vettä. Mutta maisemat ja matkafiilis olivat kohdallaan. Kolmas retkipäivä oli onneksi jo lämpöä tulvillaan. Löysimme Kreikan länsiranniko...

Nyt alkaa reissu olla siinä vaiheessa, että viikonpäivät pitää tarkistaa kalenterista ja vaatetus on kaikkea muuta kuin klassista tai tyylikästä. Meistä on tullut todellisia karavaanareita. Neljän viikon roadtripin jälkeen olo on kuin entisellä lintulaudalla – ihan pihalla. Ajantaju on kadonnut ja päivät sulahtavat lepposaksi muistojen helminauhaksi. Yllättävää, miten vähän voi vuorokaudessa saada aikaan ja toisaalta, miten paljon ehtii samassa ajassa nähdä ja kokea auton ikkunasta tuijotellen. Olen rikkonut kaikki rajani, mitä tulee tyylittömään pukeutumiseen. Suurimman osan ajasta olen kulkenut kukkaisissa muovikengissä ja vaatteissa, joissa pääpointtina ovat mukavuus, pehmeys ja joustavuus. Yöunet tapaavat venyä melkein kymmeneksi tunniksi ja elämä sujuu rauhalliseen tahtiin eteenpäin, samalla kun maisemat ja maat vaihtuvat. Tämäkö on nyt sitä downshiftausta? Liikuntaa olen toki harrastanut kohtuullisesti. Kipeä tulehdus kantapäässä on estänyt juoksemisen, mutta olen t...