Hurahdus blogiuskoon

Olen hurahtanut blogiuskoon. En olisi etukäteen uskonut, miten koukuttavaa puuhaa tämä onkaan.

Bloggerin tilastot näyttävät, kuinka monta vierailijaa on tänään käynyt katsomassa blogiani. On huikea tunne, kun näen viimeisimmän blogin ylittävän 1 300 lukijan rajan. Toimittajan työssäni saan harvoin palautetta teksteistäni, tässä bloggaamisessa viehättääkin vuorovaikutus lukijoiden kanssa.

Vaatejuttu kiinnostaa huomattavasti enemmän kuin etätyöstä kertova blogi, jota on luettu vain 155 kertaa. ”No mutta se etätyöjuttu olikin sellainen väliblogi, ei liittynyt tuohon matkaan. Missä tahansa voi tehdä etätöitä.”, joku selitti minulle suurta eroa. Blogimissioni on siis matkaan liittyvät jutut, kevyesti kerrottuna ja huumorilla maustaen. Luvassa on varmasti aika monta kommellusta, kun reilun kuukauden päästä auton nokka osoittaa Tallinnan lauttaa.

Kieltämättä sydänalassa vähän kouraisee, sillä lailla mukavasti, kun ajattelen lähestyvää matkaa. Vielä on monia asioita hoidettavana ennen kuin voin jäädä lokakuiselle kesälomalleni. To Do -listallani on useita lääkäreitä – hammas-, silmä-, eläin- ja työterveyslääkäri. Joku kysyikin minulta, että mitenkäs sinun työterveysasiat siellä Espanjassa hoidetaan. Tuota… on varmaan parempi pysyä siellä terveenä? Onhan minulla matkavakuutus, sen pitäisi korvata isommat jutut.

Autokin tarvitsee ennen matkaa oman huoltovisiitin öljynvaihtoineen. Lisäjännitystä tuo, että autossa on vielä opetuspoljin kiinni. Toivotaan, että kuopus saa ajokortin ajoissa, muuten on lähdettävä kahdella jarrulla varustetulla autolla Eurooppaan. Toisaalta voisi olla ihan hyvä, että siskollani olisi oma jarru käytössään apukuskin paikalla?

Olen ollut tämän viikon etätöissä Helsingissä ja opiskellut Avoimessa yliopistossa vaikuttamisviestintää. Todella virkistävää kuunnella tunnettujen viestintäalan ammattilaisten näkökulmia siitä, miten viestintä muuttuu tekoälyn aikakaudella. Tuntuu siltä, että aivoistani on irronnut ylimääräistä karstaa ja ajatus kulkee kirkkaammin.

Vapa Median Timo Nurmi väittää, että asiantuntijuuden esille tuomisessa määrä voittaa laadun. Tarinankerronta on volyymibisnestä: ”Miksi näkyä neljä kertaa vuodessa, jos voi olla kiinnostava 365 päivää vuodessa?” Ellun Kanojen Miia Savaspuro herättelee ymmärtämään työelämän muutosta ja itseohjautuvuutta. Hänestä rytmihäiriöiden maailmassa tarvitaan konfliktiälyä, on uskallettava haastaa vanhat tavat tehdä ja sallittava eriävät mielipiteet. Milttonin Eeva Kallin mukaan teot ovat parasta viestintää. Hän ennustaa, että tulevissa eduskuntavaaleissa henkilöbrändien merkitys kasvaa ja puolueiden merkitys vähenee. On siis oltava viestijänä rohkea, näyttävä usein eri kanavissa ja vahvistettava omaa henkilöbrändiä.

Nyt sitten voin mielenkiinnolla seurata, että tuliko tästäkin ”sellainen väliblogi”.

Lähtöön on 36 yötä.