Vihreäsilmäinen joulukoira

Lemmikeistä on välillä haastavaa huomata, milloin joku oire vaatii eläinlääkärillä käynnin. Onneksi tuli mentyä tällä kertaa, vaikka olikin jouluaatto.   

Olin seurannut muutaman päivän pikkuisen Iitu-koiran outoa käytöstä, kuinka se hinkkasi peppua mattoon. Lisäksi toinen silmä näytti pienemmältä. Arvelin, että koiraa vaivaa anaalirauhanen ja että silmässä saattaa olla tulehduksen alku. Ystäväni koiralla oli ollut myös anaalirauhasvaiva ja hän vinkkasi, että kannattaa poiketa Los Pacosissa lähellä kotiani sijaitsevalle Vetsur-eläinlääkäriklinikalle.

Jouluaattona katselin Iitun käytöstä ja olin jo luopumassa koko eläinlääkäriajatuksesta, sillä tytteli näytti voivan ihan hyvin. Toinen silmä tosin oli vähän pienempi, mutta koira oli tavalliseen tapaan pirteä. Sitten tuumasin, että käyn varmuuden vuoksi kävelylenkillä Vetsurissa kysymässä, jos joku vähän vilkaisisi koiraa. Painelin sisälle klinikalle ja selitin englanniksi, että epäilen anaalirauhasta. Näytin vielä kännykästä kääntäjäohjelmalla espanjaksi, että mitä tarkoitan. Todella mahtavaa palvelua, pääsimme noin vartin odottelun jälkeen eläinlääkärille ilman ajanvarausta. Mitenkähän olisi ollut Suomessa?

Tutkimuksissa ilmeni, että peppupuoli oli paljon harmittomampi juttu kuin silmäpuoli. Eläinlääkärin diagnoosi oli, että koiralla on kuivasilmäisyys eli keratoconjuctivitis sicca -sairaus. Tutkimuksessa laitettiin jotain ainetta, joka muutti Iitun silmät jännän vihreiksi. Kotimatkalla muutama ohikulkija katseli ihmetellen, että onpas kirkassilmäinen joulukoira.

Googlettamalla sain vahvistuksen eläinlääkärin kertomukselle, että sairaus on kohtalaisen yleinen, ikävä ja kivulias silmäsairaus. Kyynelrauhanen ei toimi normaalisti, mistä aiheutuu silmän kuivuminen ja ravinteiden kulkeutumisen estyminen. Iitun silmän sarveiskalvolle oli jo tullut haava, joka vaati välitöntä antibioottilääkitystä, kipua lievittäviä ja kosteuttavia silmätippoja. Mikäli koira jää ilman hoitoa, pahimmillaan sen silmä voi puhjeta.

Ensijärkytyksen jälkeen olin kiitollinen, että eläinlääkäriklinikan nuoret ammattilaiset osasivat riittävän hyvää englantia ja minä sain heti alkuun kunnon käsityksen, että mikä pikkuista vaivaa. Seuraavan viikon aikana näemme, auttaako lääkitys vai joudutaanko jatkotoimenpiteisiin. Kova on huoli Iitusta, toivotaan että kaikki kääntyy parhain päin.

Joulutunnelma on nyt aika hukassa, en tosin muutenkaan ole ollut moneen vuoteen enää joulufani. Minulle sopii erinomaisesti viettää joulunpyhät täällä Aurinkorannikolla. En ole kaivannut perinteisiä jouluherkkuja, ja paljon mieluummin nautin kävelystä merenrannalla kuin lumihangessa. Ja pianhan tämäkin joulu on onneksi taputeltu muistojen mappiin, joten: kel joulu vielä on, siitä nauttikoon.

Loppiainen onkin sitten jo ihan uusi juttu. Sitä juhlitaan täällä Espanjassa enemmän kuin joulua.