Etänä saan enemmän?

Kännykkä herättää normiseitsemältä uuteen työpäivään. Etätöissä olen hetkessä valmis.

Olen etätyöfani, koska se rytmittää mukavasti työviikkoa ja tuo lisätehoa ajankäyttööni. Aamulla ei tarvitse miettiä, että mitähän laittaisi töihin päälle. Eikä tarvitse meikata, laittaa hiuksia ja lähteä ajelemaan kohti työpaikkaa. Voin vain avata tietokoneen ja hupsista — olen töissä.

Etäpäivä on yleensä normipäivää tehokkaampi, koska puhekumppanit ovat vähissä. Varsinkin tällaiselle höpöttäjälle on hyvä välillä pysyttäytyä ihan omissa oloissaan ja keskittyä vain töihin. Tapaan jäädä kotioloihin kirjoittamaan isompia artikkeleja, jolloin voin tehdä jutun yhdellä kertaa ilman turhia keskeytyksiä.

Lounas tulee kokattua jääkaapin antimista, joten etänä säästyy ravintolalaskulta. Lisäksi voin käydä pienellä koiralenkillä lepuuttamassa aivojani, mikä on tutkitusti terveellistä kesken työpäivän. Ja kun olen aloittanut työpäivän normipäivää aikaisemmin, työtunnit on tehtynä jo ennen neljää.

Etäpäivässä on myös se kiva puoli, että seuraavana aamuna jo ikävä työpaikalle, jossa juttu lentää välillä aika hulvattomastikin. On taas kiehtovaa nauttia mainostoimistomaailman sykkeestä ja keskustella henkeviä työkavereiden kanssa. Tätä kaikkea tulen varmasti kaipaamaan eniten etänä Espanjassa.

Innostuin vielä ennen matkaa vähän opiskelemaan. Ilmoittauduin Helsingin avoimen yliopiston kurssille, joka on suunnattu organisaatioviestinnän ammattilaisille. Luvassa on mielenkiintoinen kolmiviikkoinen, josta saan toivottavasti uusia näkökulmia työhöni. Hiukan kyllä hirvittää, että miten ehdin yhdistämään työn, opiskelun ja matkavalmistelut. Mutta ainahan voi yrittää? Ja mokaaminenkin on sallittua, kunhan sen tekee tyylillä.

Lähtö lähenee. Enää 47 yötä.