Irrotteleva hajasijoittaja

Sijoittaminen on mielenkiintoista puuhaa, sillä mahdollisuuksia onnistua ja mokata on rajattomasti. Olenkin viime viikon aikana perehtynyt sijoittamisen moniin koukeroihin.


Tärkeä sääntö sijoittamisessa on hajauttaminen. Ei saa laittaa munia yhteen koriin, sillä jos tulee kokkelia niin jää toisaalle tuottoja turvaksi. Minä alan olla sijoittamisessa jo kohtuullisen pro, kun katselee nykyistä elämäntapaani. Muutin kirjani Helsingin asuntoon, koska ihmisellä on oltava joku osoite. Ostin sijoitusasunnon Tampereelta, koska Manse on suosikkikaupunkini. Lisäksi siellä asuu yksi varma vuokralainen, jonka olen tuntenut hänen syntymästään lähtien. Tällä hetkellä majailen puoli-ilmaiseksi yhden tosi tutun tyypin parvekkeella Seinäjoella, koska siellä on hyvä ilmastointi ja työpaikkakin on pyöräilymatkan päässä.

Joidenkin mielestä tämä on aikuiselle naiselle ihan kaistapäistä touhua, mutta minä nautin täysillä vapauden tunteesta – vähän kuin olisin jo matkalla. Samalla tulee harjoiteltua elämäntapaa, jossa kaikki kamat ovat pakattuina ja aina on joku juttu hukassa. Tänään kesän ensimmäisenä kylmänä maanantaina muistin, että kaikki takkini ovat jemmassa yhden kaverin varastossa. Ei auttanut kuin selvitä ilman takkia töihin ja takaisin.

Kodin paketoinnissa näin varhaisessa vaiheessa on sekin hyvä puoli, että huomaan vaateprojektini olevan vielä pahasti kesken. Väliaikaisessa vaatekomerossa parvekkeen pöydällä on liian paljon vaatteita, noin puolet pitäisi laittaa pois tai säilöä jonnekin. Alan elää vaatesektorilla kipurajalla, kun enää on vain kivoja (ja vähän liian kireitä) jäljellä.

Olen myös kehitellyt ideaa, että voisin vielä ennen European Touria ottaa pienet ”mariaveitolat” ja yökyläillä erilaisissa kohteissa. Viettää mukavia iltoja keskustellen elämästä hyvien tyyppien kanssa – illan loppuhuipennuksena olisi tietysti yhteinen hammaspesutuokio.

Olen jo saanutkin muutamia houkuttelevia yöpymiskutsuja ystävien pihamajoihin eritasoisilla mukavuuksilla varustettuna. Olisi kiehtovaa kiertää maakuntaa elokuun pimenevissä illoissa ja herätä joka aamu uuteen maisemaan. Jos haluat tarjota majasijan levottomalle kulkijalle ja kahdelle hännänheiluttajalle, niin ota yhteyttä.

Olen jo henkisesti matkalla. Enää 54 yötä lähtöön.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Guesthouse Little Tundra vie Lahdessa moniin maailmoihin

Hanko on valmiina uuteen hittikesään

Portugalin helmiä ja pirullinen tietulli