Kirkonmaa herää pian eloon
Olen muutaman kuukauden ajan pähkäillyt, että leirintäalue voisi olla minun juttuni. Unelma, joka saisi minut seisahtamaan… tai ainakin hetkeksi viivähtämään. Matkailualueen pyörittäminen voisi olla sopivan yhteisöllistä puuhaa.
No niinhän sitä yllättäen kävi: kysyin matkailuopintojen harjoittelupaikkani pomolta, Kotkan Saaret Oy:n toimitusjohtaja Ismo Rädyltä, että oletko suunnitellut mihinkään kohteeseen karavaanari- ja leirintäaluetta. Hän totesi, että juuri siihen Kirkonmaan saareen, johon oli aikonut minut (loppu)sijoittaa.
Hupsista, sen jälkeen en ole ajatellut paljon muuta kuin sitä saarta. Entäpä, jos Kirkonmaa on tosiaan kohtaloni? Lopputyöni tässä elämänmittaisessa seikkailussa? Että entisestä pohjalaisesta tulee saaristolainen…
Ai että miltäkö tuntui matkata yhteysaluksella saareen, joka mahdollisesti muuttaa elämäni suuntaa? Ihan mielettömän jännittävältä. Entä jos se onkin ihan paska paikka, mitä sitten teen? Kuinka osaan sanoa kauniisti kiitos ei?
Onneksi tuo saari yllätti positiivisesti. Armeijan entiset henkilökunnan asunnot olivat hyvässä (myös sisäilma)kunnossa, niissä on ihana 1970-luvun vintagefiilis, toki pientä laittoa vailla. Näen itseni maalaamassa uutta pintaa majoitustilohin. Ja kehittelen jo mielessäni kesäksi sopivaa ohjelmaa lomailijoille.
Kirkonmaa on iso saari, jossa aikoinaan oli varuskunta. Sieltä löytyy viihtyisä entinen upseerikerho, jonka kaariholvissa on eteläeurooppalaista tunnelmaa. Ja mahdollisuuksia, niitä tässä saaressa on vaikka mihin. Yhteysalus Otava liikennöi saareen ja kesäaikaan kuljetus onnistuu myös Kotkan Saarten omilla laivoilla.
Että näillä näkymin minusta kuoriutuu keväällä Myrskyluodon Maija. Saariemäntä, joka tekee parhaansa luodakseen viihtyisän saariyhteisön Kirkonmaahan. Nyt sitten vain koko verkostoni mukaan luomaan tuosta saaresta just se juttu, joka liikuttaa matkailijoita. Löytyykö keneltäkään hyviä ideoita? Otetaan kiitollisena vastaan, meillä on porukalla mahdollisuudet vaikka mihin.
Kommentit
Lähetä kommentti