Auringosta ammentava koruntekijä
Vikki näkee korun siinä, missä me näemme vanhan peltitarjottimen. Hänen
maailmassaan on aina aikaa ikuistaa kameralla mereen laskevan auringon
kultainen hetki.
Ensimmäisenä mieleen nousee nauru, joka hörähtää ilmoille pitelemättömänä.
Nuo välittömät pyrskähdykset ovat vuosien virratessa hiukan laimentuneet, mutta
sama ilo löytyy sisältä. Vikille elämä maistuu parhaalta
konstailemattomana – ilman
turhia hienosteluja.
Reipasotteinen Vikki lähti maailmalle jo siinä vaiheessa,
kun
minä vielä pyörin pikku kuvioissani Etelä-Pohjanmaalla. Aluksi au pairiksi
Amerikkaan, sitten hotellialan opintojen myötä töihin Saksaan ja Englantiin. Hän
palasi pariksi vuodeksi luomaan lupaavaa uraa Helsinkiin kuuluisaan hotelli
Kämpiin, mutta mielessä pyöri jo Italian aurinko. Sen alla hän on elänyt
viimeiset 16 vuotta.
Viareggiossa asuvan Vikin elämä muistuttaa melko lailla
normaalin italialaisäidin arkea, sillä kouluikäiset lapset pitävät päivät
kiireisinä. Suurpiirteinen suomalainen ei ole istunut Italian muottiin siinä,
että koti olisi aina viimeisen päälle kunnossa. Naapurissa pestään ikkunatkin
joka toinen päivä. Joku ystävä olikin todennut kohteliaasti, että Vikillä on
erikoinen koti. Se ei ole onneksi muodostunut kynnyskysymykseksi, sillä
pohjalaisella on laaja italialainen ystäväpiiri. Jos suomituristi näkisi Vikin
istumassa iltaa ystäviensä seurassa käsillään elehtien ja italiaan pulputtaen,
ei kyllä tulisi mieleen, että siellä on entinen Kuortaneen likka.
Päivikki (italialaisille Vikki) Keisala tulee joka
kesä lapsineen kuukaudeksi lapsuudenkyläänsä Ruonalle mökkiin asumaan ja
kalastamaan. Lapset saavat samalla tuhdin annoksen suomen kieltä ja ulkovessaa.
Suomessa hän rakastaa luontoa ja välillä ihmettelee, kuinka asioihin jaksetaan
suhtautua niin negatiivisesti.
Iloiset ihmiset, ainainen aurinko ja maalaukselliset
maisemat. Ne pitävät hänet Italiassa, vaikka Suomessa työllistyminen olisi
useaa kieltä taitavalle matkailualan ammattilaiselle helpompaa. Italiassa hän
opettaa lapsille englantia ja ohjaa koulussa teatterikerhoa.
Sitten on nuo korut, niistä Vikki ei saa tarpeekseen. Hän
kehittelee mielessään uusia materiaaleja ja tapoja taiteilla kerran käytetyistä
tavaroista uuden elämän koruja. Kymmenvuotias tytär tapaa kysyä aamulla
herätessään: Millaisen korun me äiti tänään teemme?
Vanhoista lusikoista alkanut harrastus on laajentunut
Vikki on taitava käsistään ja lahjakas valokuvaaja, mutta
mielenkiinto ei ulotu digimaailman moniin koukeroihin. Lisäksi Italian
byrokratia on niin massiivinen, että verkkokaupan perustaminen korumyyntiin on
käsityöläiselle kohtuuttoman kallista. Keksimme, että korukuvilla varustettu
voisi blogi olla sopiva ”digitaalinen myyntialusta” hänen käsitöilleen. Olihan se
kokemus, perustaa blogipohja italialaisilla ohjeilla. Voi sitä naurun määrää,
kun toinen on kuin blondi pihalla tekniikasta eikä toisella ole aavistustakaan
italian sanoista. Siinä vierähti muutaman tunti italialaisessa keittiössä
lempeän ystävyyden kehällä. Mieleen palautuivat kolmenkymmenenvuoden takaiset
ajat, kun asuimme yhteisessä opiskelukämpässä Seinäjoella.
Viks Collection -blogi
Kommentit
Lähetä kommentti