Cinque Terreä tassutellen

Cinque Terrestä tulee vielä kiehtovampi paikka, kun sinne lähtee koirien kanssa. Sinusta tulee kansainvälinen seikkailusankari.

Kerran Cinque Terren kiertäneenä halusin näyttää Unescon upean maailmanperintökohteen sisarelleni. Olen myös haaveillut, että olisi hienoa istua siellä kahvilassa kirjoittamassa. Ja täällä minä nyt olen, Italiassa Ligurian rannikolla Riomaggioressa Iitu sylissä tätä blogia naputtelemassa. Välillä ohikulkevat pysähtyvät tervehtimään pikkuista heeleriä, hänestä on

tullut täällä suosittu. Tarjoilija laulaa jotain aariaa ohi kulkiessaan ja ympärillä on ihana puheensorina…

Lähin iso kaupunki La Spezia ei oikein yöpymispaikkana innostanut, joten löysin meille AirBnB:n kautta pienen asunnon Biassan kylässä vuoristossa. Sinne vievä tie oli jo kokemuksen arvoinen, samoin ihmisten ystävällisyys, se on pohjalaiselle melkein liikaa. Kyläläiset ovat niin vieraanvaraisia, että haluavat selvittää kaiken – siis ihan kaiken viimeisen päälle. Cinque Terren liput myynyt Bertani Ennia -tupakkakaupan pitäjä Gloria piiri minulle jopa kaavion, miten kannattaa kulkea viidessä kylässä koirien kanssa (kävellen ja junalla).

Meidän yläkerrassa lomailee kaksi naista Uudesta Seelannista ja muutenkin pikkukylässä tuntuu olevan kansainvälistä meininkiä. Asuntoa vastapäätä sijaitsevan tupakkakaupan Gloria on paluumuuttaja, opettajana työskennellyt nainen vaihtoi kauppiaaksi, kun hänen äitinsä yllättäen kuoli pari vuotta sitten. Gloria ei kestänyt ajatusta, että suvun kauppa sulkisi ovensa. Hänestä on selvästikin tullut yli 320 metriä meren pinnasta korkealla olevan 650 asukkaan kylän brändilähettiläs ja paikallinen turisti-info.

Biassan yhdistäminen Cinque Terreen osoittautui loistavaksi ratkaisuksi, sillä saimme 16 euron päivälipulla kuljetukset kotikadulta ympäri maailmanperintökohdetta. Koirille piti ostaa omat junaliput asemien välille (1,90 per haukku), joten siitä tuli vähän lisämenoja. Se ei haitannut, sillä koirien kanssa cinquilu oli niin hauskaa. Saimme koko päivän kannustavia kommentteja, varsinkin kun vaelsimme Monterossosta vuorien yli Vernazzaan. Kahden ja puolen tunnin haastava reitti siskon kanssa välillä kymmenkiloista Oonaa kantaen oli tosi hikistä hommaa. Pulssi huiteli portaissa yli 160.

Pikkuruinen Iitu keräsi reitillä olleilta ihastelua innokkuudestaan, sillä tytteli jaksoi painella kaikki portaat ylös ja alas. Yhdeksänvuotias Oona sai puolestaan tunnustusta urheudestaan, moni näki jo kaukaa, että pölyssä ryvettynyt vanharouva oli kohtuullisen uuvuksissa. Eräs turistiporukka tuli jälkeenpäin kertomaan, että olivat kantaneet huolta koirien kestävyydestä. Uudelleen törmätessä kuului iloinen tervehdys: ”Hello, Finland dogs”.

En ole varmaan koskaan yhden päivän aikana tavannut niin montaa eri kansallisuutta kuin tänään. Tutustuimme muun muassa häämatkalla olleeseen amerikkalaiseen pariskuntaan, joka kaipasi kovasti morsiusneitona ollutta kultaistanoutajaansa. Sain jopa nähdä kauniin hääkuvan, jossa tuo koirakaunotar poseerasi hääparin kanssa. Kanadalaisen perheen poika työskenteli eläinten kanssa, hän rapsuttelikin Oonaa tosi ammattilaisen ottein. Vaellusreitillä oli myös skandinaavinen koirakohtaaminen, kun tanskalainen kettuterrieri tuli moikkaamaan. Ja ranskalaiset pikkutytöt ihastuivat erityisesti Oonaan, joka heittäytyi heidän eteensä selälleen.

Niin ja itse Cinque Terre, se on edelleen yhtä kaunis, mutta hiukan kallis kuten suositut turistipaikat tapaavat olla. Lokakuussa vuorilla kiipeäminen oli vähän siedettävämpää ilmojen puolesta eikä väkeä ollut ihan mahdottomasti. Kun lähdet Cinque Terreen (jokaisen kannattaa käydä kylissä edes kerran), niin suosittelen reippailua Monterossosta Vernazzaan. Jos sinulla käy onni, vaativan reitin huipulla on suomalaista joulupukkia hiukan laihempi versio puristamassa tuoreista appelsiineista mehua.