Kelluen nirvanaan

Kuuden jalkapallokentän kokoinen Hévízin terminaalijärvi muutti käsitykseni kylpylöistä.

Unkarissa Balaton-järven kupeessa sijaitsee kuuma matkakohde, jota ei kannata missata, jos siellä päin liikkuu. Euroopan suurin terminaalijärvi Hévíz tarjoaa kymmenellä eurolla menolipun vesiparatiisiin.  

Pinta-alaltaan 4,4 hehtaarin ja 38 metrin syvyinen vulkaaninen järvi ei tee hyvää vain mielelle, sillä apua veden mineraaleista saavat muun muassa iho- ja nivelsairauksista ja kulumista kärsivät. Järven pohjassa olevaa mutaa käytetään puolestaan reumaattisten sairauksien hoidossa. Vesi on miellyttävän lämmintä, yli 30-asteista ja mikä parasta, maanalaisista kraaterista tuleva vesi puhdistuu kahdessa päivässä.

Kyllä siinä Caribia ja muut suomalaiset kylpylät kalpenevat Hévízin rinnalla. Ensimmäisenä mieltä lämmittää avaruus: aamutuimaan terminaalijärvessä on vain vähän väkeä. Laskeudun lämpimään veteen ja kappas vain, siellä voi kellua. Suljen silmäni ja antaudun veden syliin. Tältäkö tuntuu avaruudessa? Avaan silmäni ja katson sinistä taivasta. Ihan mieletön fiilis, todellista mindfulnessia.

Olen aina kammoksunut kylpylöitä, joissa voi vain lillua eikä kunnolla uida. Hévízissä ei ole tuota ongelmaa, sillä uitavaa on ja paljon. Minulta meni tunti, kun kiersin järven uiden. Se oli kokemus, sillä matkan varrella oli altaita, joissa kasvoi lumpeenkukkia. Parasta oli, kun sain uida kilpaa sorsien kanssa. Ne päästivät ihmisen metrin päähän, ennen kuin lähtivät karkuun. Juu, sorsat olivat paljon nopeampia uintikisassa…

Harmittaa, että löysimme muta-altaan vasta siinä vaiheessa kun olimme jo vaihtaneet uikkarit hellemekkoihin ja lähdössä pois. Olisi ollut kiva kokeilla, miltä tuntuu mutavellissä. Sisäaltaalla oli niin karmea haju ja valtava määrä ihmisiä, että sen terveysvaikutukset jätin suosiolla muille.

Olemme olleet nyt viikon reissussa. Matkamme on kulkenut Viron, Latvian, Liettuan, Puolan ja Slovakian kautta Unkariin. Peräti kolmen yön pysähdys samassa paikassa ei ole ollut meille liikaa, sillä eilispäivän kiersimme Balaton-järveä tositarkoituksella päästä myös uimaan. Puimme siskon kanssa jo aamulla uikkarit päälle ja valitettavasti ne olivat yhtä kuivat illalla, kun palasimme asunnolle. Sopivia uimapaikkoja oli kyllä alkumatkasta, mutta silloin oli vielä viileää. Kun lämpötila nousi yli kahteenkymmeneen, ei uimarantoja enää löytynyt.

Pitkänmatkan turistina on jännä fiilis, matkaa tekee ihan eri asenteella kuin aikaisemmin. Ei tule ostettua matkamuistoja (autoon ei mahdu) ja muutenkin tulee elettyä melko säästäväisesti. Tietoisuus siitä, että tämä reissu kestää viikkoja ja jatkuu arkena Espanjassa, tuottaa edelleen henkisiä ilonkiljahduksia.

Minusta tuntuu, että olen löytänyt oikean suunnan. Seuravaksi Kroatia.