Limone vei voiton Veronasta

Kirkkaankeltaisia sitruunoita pullistelee kulhoissa, tekstiilien kuoseissa ja katujen kylteissä. Limone sul Garda on paikka, johon ei voi olla hurmaantumatta.

Sunnuntaiaamun aurinko paistaa lempeästi Gardajärven yllä. Jonotamme veneeseen, joka vie meidät järven poikki Malcesinesta reilun tuhannen asukkaan Limoneen. Lauantaina olimme samaan aikaan autolla matkalla Veronaan, jossa on lähes 260 000 asukasta.

Olin pitkään haaveillut näkeväni Veronan, romantiikasta kuuluisan oopperakaupungin kauniit rakennukset. Limonesta en ollut koskaan edes kuullutkaan. Niinhän siinä sitten kävi, että Verona oli ihan kiva, erityisesti turistibussin näkövinkkelistä katsottuna. Koirien kanssa katutasolla tuli vähän liian ahdas olo väkijoukossa. Sen jälkeen pikkuinen Limone oli jotain ainutlaatuista – ihan vain sitä tunnelmaa hengittäessä. Ja mikä hauskinta, siellä tuli kadulla yllättäen tuttuja pohjalaisia vastaan.

Minulla mittakaava näköjään ratkaisee matkailuelämyksissä. Pieni on kaunista, vaikka se olisi ihan samalla tavoin turismista elävää kuin isompi kaupunki. Keltaisella maustetun Limonen kauneus ja veden läheisyys ovat kiehtova yhdistelmä. Kaikki kadut oli merkitty sitruunakyltein, mikä loi yhtenäistä kuvaa paikasta. Gardajärven pohjoispäässä sijaitseva Limone on kuuluisa sitruunatarhoistaan ja siitä, että sen asukkaat ovat harvinaisen terveitä ja pitkäikäisiä. Ei ihan huono lähtökohta paikkamarkkinointiin, vai mitä?

Reilut kaksi viikkoa reissussa on aika, jossa alkaa jo miettiä turistivapaita päiviä. Että miltä se tuntuukaan, kun vain eletään normaalia arkea ja katsotan illalla Netflixiä. Niin ja se leipätyö, mitenkäs niitä juttuja oikein tehtiinkään… Hupsista, miten kauas olen henkisesti matkustanut entisestä elämästäni. Siirtymä uuteen on ollut niin voimaannuttava, että takaisin ei todellakaan tee mieli. Ei kyllä ole kaduttanut tippaakaan, että tuli lähdettyä tälle matkalle.

Ajatukset alkavat pikku hiljaa siirtyä myös tulevaan arkeeni siellä Espanjassa. Miten sinne kotiudun ja iskeekö lomaltapaluuahdistus normaalia pahempana? Entä jos elämä ei lähdekään siellä sujumaan? Aika näyttää, miten tässä reissunaisen käy. Mutta sitä ennen on vielä luvassa ihania kohtaamisia ensi viikolla Italiassa ja seuraavalla Ranskassa ja Espanjassa.

Ja aika hyvin tässä on pysytty kartalla, tosin välillä GoogleMapsin avulla. Koirien kanssa liikkuessa on myös se hauska puoli, että ihmiset kuvittelevat paikalliseksi ja tulevat kysymään tietä. On ihan kiva kuvitella edes hetken olevansa italialainen. Koiratyttösiäkin on täällä puhuteltu hienosti singnorinoiksi.