Vaihto Nizzassa lennossa

Liikenneruuhka Nizzassa nosti verenpaineeni huippulukemiin. Lentokentän vartija kävi kuumana, mutta onneksi sisko pääsi paluulennolle ja väliveli saapui matkakumppanikseni.

Siskollani Riitalla oli tiistai-iltana oli tosi vauhdikas lähtö Nizzasta. Arvioitu puolen tunnin matka-aika Antibesista Nizzan lentokentälle kesti ruuhkien takia 80 minuuttia, vaikka matkaa oli vain 16 kilometriä. Lähdimme siis takamatkalta ja vielä kriittisellä hetkellä ajoin ohi risteyksestä, joten tilanne oli kaikkea muuta kuin levollinen.

Siellä me sitten kaasuttelimme ja välillä jumitimme ruuhkissa pitkin Nizzan katuja peläten, että Riitta ei ehdi koneeseen. Kun pääsimme myöhässä lentokentälle, oli meillä jo pikku paniikki takaraivossa. Ajoin läpi jonkun tarkastusaseman ja sain perääni vihaisen vartijan. Kun pysäytin auton matkatavaroiden purkamiseksi, vartija esti toimituksen. Ajattelimme, että tähänkö se nyt tyssää. Näin jo itseni käsiraudoissa, sen verran vihainen mies oli. Onneksi hän ymmärsi hätämme ja sisareni pääsi matkatavaroineen koneeseen.

Nizzan lentokenttä on tosiaan pikkuisen isompi kuin Tampereen Pirkkala, sen olen nyt kantapään kautta oppinut. Kun ajat väärälle tielle, ajat sitten monta kilometriä ohi ja paluu kartalle kestää. Ehdin nippa nappa löytää parkkipaikan ja kävellä koirien kanssa terminaaliin, kun uusi matkakumppani pääsi koneesta ulos. Seuraavat päivät reissaamme koirien ja keskimmäisen poikani Ernon kanssa. Matkareitti on vielä avoin, mutta Barcelonan lentokentälle on sovittu veljestreffit perjantaina.

Oli kyllä ihan huikeat 24 päivää siskosreissulla, toivottavasti viikon äiti ja pojat -yhdistelmä toimii yhtä hyvin. Matkan ensimmäinen osa Seinäjoelta Antibesiin oli noin 5000 kilometriä. Majoitukset maksoivat yhteensä 1600 euroa, lisäksi laivamatka ja tietullit noin 200 euroa. Bensoihin meni 600 euroa eli ei mahdottomasti. Tämän lisäksi maksoin koirista noin sata euroa ylimääräistä.

Takana on 13 eri majapaikkaa ja 11 maata, joista Slovenia ja Monaco jäivät tällä kertaa läpiajoksi. Ihania maisemia, upeita aamu-uintipaikkoja ja mahtavia seikkailuja. Paljon naurua ja muutamia yhteisiä ilonkiljahduksia. Reissu on lähentänyt meitä sisareni kanssa entisestään, on ollut hauska huomata, miten samanlainen maku meillä on monen asian suhteen. Esimerkiksi Limonessa olimme useiden kenkäkauppojen valikoimista sovittaneet juuri samoja kenkiä toisistamme tietämättä.

Kun matkustaa pitkin Eurooppaa, on pakko oppia karsimaan. Kaikkea ei voi todellakaan nähdä eikä kokea yhdellä kertaa. Aika monesti toistimme toisillemme, että se ja se paikka pysyy siellä tulevaisuudessakin. Tullaan sitten toisella kertaa ja tutustutaan paremmin Luccaan ja Pratoon. Onhan esimerkiksi Salzburg ollut aika monta vuotta paikoillaan. Se ja moni muu kiinnostava paikka jäi tällä kertaa kokematta.

Kuten monessa muussakin asiassa, myös reissaamisessa asenne ratkaisee. Jonain aamuina on ihana nauttia suomalaista pikapuuroa kertakäyttökipoista, toisinaan taas on hotelliaamiainen huippujuttu. Täällä Ranskassa on ollut mukava hakea aamiaiselle koirien kanssa tuoreet sämpylät vastapäätä sijaitsevasta leipomosta. Tärkeintä on ajatella, että tämä on juuri nyt parasta, mitä kannattaa kokea.

Ensimmäinen osa elämäni matkalta on eletty, siskon kanssa matka jatkuu sitten joulunpyhinä. Seuraavaksi on viikon verran äitiyttä, kun saan kaikki poikani mukaan reissulleni. Saa nähdä, millaisia kommelluksia on tulossa…