Yökylässä viinitilalla

Haaveeni yöpyä viinitilalla toteutuu tänään. Pikku Prinssin kirjottajan suku tuottaa omaa tarinaansa majoittamalla viinin ystäviä omassa linnassaan Etelä-Ranskassa. 

Kun auto starttasi aamulla Marseillesta, päivän tavoitteena oli löytää seikkailufiiliksellä viinitila, jossa voi yöpyä. Nizzasta reissukaveriksi tulleen poikani kanssa lähdimme ajelemaan kohti Ranskan ja Espanjan rajaa ajatuksella, että ryhdymme vasta iltapäivällä bongailemaan sopivia viinitarhoja. Katsomme ensin rauhassa, että mihin saakka päivän aikana ehdimme ajaa.

Oli tosi kiva päivä, kävimme kahvilla Nímeksessä ja lounaalla Setéssä, kumpikin kauniita kaupunkeja. Iltapäivällä alkoi navigaattorissa näyttää siltä, että viinitila voisi sijaita jossain päin Narbonnea.

Ei ollut ihan helppoa löytää sopivaa paikkaa, nettihauilla löytyi kyllä viinitiloja, mutta en saanut selvää, että onko siellä tarjolla myös majoitusta. Onneksi booking.com kertoi, että Narbonnen lähistöllä sijaitsi majoituspaikka nimeltään Château Pech-Céleyran. Se jotenkin maistui ihan viiniltä ja kuvatkin vaikuttivat tosi upeilta. Ajoimme pientä tietä läpi viinitarhojen pihaan ja painelimme sisään viinimyymälään.

Tuli pikkuinen onnenpotku. Majapaikassa oli tilaa ja saimme ennen majoittumista perehtyä viinitastingissa tilan omiin laatuviineihin. Kuvittelimme olevamme pikku viinitilalla, jossa on tarjolla B&B-tyyppistä pienimuotoista majoitusta. Majoituspaikassa selvisi, että kysymyksessä onkin viides sukupolvi Saint-Exupéryä, nykyisen omistajan isoisoisän serkku oli kuuluista kirjailija Antoine de Saint-Exupéry. Hänen puolisonsa Consuélo vieraili usein viinitilalla, mistä löytyy useita dokumentteja viinikellareista.

Olen edelleen ihan fiiliksissä tilan viineistä, jotka ovat todella loistavia. Kiehtovia makuja, joista suosikiksemme nousi raikas, Cuvéé Ompline -roseeviini. En ole koskaan maistanut niin hyvää roseeta. Myös muskotin makuvivahteen omaava samanniminen valkoviini oli todella mielenkiintoinen, ihan uudenlainen tuttavuus. Nämä viinit on nimetty perheen nuorimman pojan mukaan. Tastingissa oli myös vahvoja punaviinejä, joista osa osui minun makuuni.

Viinien ohella tämä miljöö on jotain ihan uskomatonta. Kävin koirien kanssa lenkillä viinitarhojen keskellä, katsellen köynnöksiä jotka tuottavat meille maukkaita juomia. Kuljimme kanatarhan ohi ja saavuimme linnan sisäpihalle. Niin huikeaa ajatella, että jotkut ovat asuneet täällä sukupolvesta toiseen viiniä valmistaen.

 Majapaikassa meidät otti vastaan Brigitte, jonka kanssa vitsailimme (täällä osataan yllättävän hyvää englantia) poikani mahdollisimman myöhäisestä aamiaisajasta. Kun tutustuin huoneessa tilan tarinaan, selvisi että tuo sama Brigitte on omistaja ja pyörittää tällä hetkellä sukutilaa miehensä kanssa. Meidän huoneemme on kunnostettu entisistä työväen asunnoista, on ollut hulppeat näkymät entisaikojen duunareilla.


Täällä me nyt todella olemme, yhtä unelmaani elämässä. Ranskalaisessa linnassa, jossa ympärillä on viinitarhoja silmänkantamattomiin. Tuskin maltan odottaa aamua, että pääsen koirien kanssa lenkille tervehtimään kanatarhan kanoja ja hengittämään tämän paikan ajatonta tunnelmaa.