Tassuttelijoita vuorilla

Mijaksen vuoristossa asuu perhe, jossa neljä koiraa viettää luksuselämää. 

”Sano sitten, kun kyllästyt kuuntelemaan ihastuksen huokailuja,” totesin kyläreissulla Liisa Varjosaarelle. Mijaksen vuoristossa sijaitseva talo ympäristöineen on todella viehättävä. Liisan ja hänen miehensä Jussin kodin pihamaalla kasvaa lähes kaikkea avokadoista suippopaprikoihin. Oman tilan viinirypäleet kypsyvät parhaillaan viiniksi ja viittä vailla valmiit appelsiinit odottavat kohta poimijoita.

Vuoren rinteessä olevan kodin terassilta aukeaa huikaiseva näky laaksoon. Mutkittelevat tiet kulkevat nauhamaisina reitteinä ja jylhät vuoret kruunaavat maiseman. Voin kuvitella, miten kauniilta maailman näyttää aamun kirkkaina hetkinä tai kun aurinko on laskemassa mailleen.

Parasta ovat kuitenkin talon asukkaat, jotka ovat löytäneet omanlaisensa elämäntavan. Varjosaaret ovat asuneet Espanjassa 23 vuotta. Tuona aikana ovat perheen pojat kasvaneet aikuisiksi ja lähteneet maailmalle. Kotipiiriin tuovat elämää koirat, joista vanhin on lähes 15-vuotias. Seniori Pepe keikuttelee ympäriinsä villapuku päällään tyytyväisenä, vaikka jäykät nivelet jo vähän askelta hidastavatkin.

Kaksitoistavuotias Pupi ottaa vieraat vastaan intensiivisesti silmiin katsoen: saa ja pitää silittää, se viestii. Koiran kyljessä on kasvain, joka pullistelee omaa elämäänsä. Eläinlääkärillä tultiin siihen johtopäätökseen, ettei vanhan koiran elämää kannata kuormittaa leikkauksella. On parempi nauttia niistä hyvistä hetkistä, mitä on jäljellä. Koirien omalla sohvalla lepäilevän 11-vuotiaan Villen jalanpohjassa oli jo pentuna reikä, siksi se kävelee yhä kolmella jalalla. Kahdeksanvuotias juniori Kaisu on täynnä tarmoa, se nauttii seikkailla hedelmätarhassa ja maistelee välillä puiden antimia.

Koiria seuratessa näkee heti, että nämä hännänheiluttajat ovat onnellisessa asemassa. He saavat liikkua vapaana ja elää laumassa. Koirista huokuu tyytyväisyys ja luottamus ihmisiin. Espanjassa kaikkia koiria ei kohdella hyvin, viattomat eläimet ovat kauppatavaraa ja kevyin perustein hylättäviä. Hiukan hirvittää, että selviänkö täältä Suomeen ilman kolmatta koiraa. Yksi tyyppi jo kaupitteli suloista nappisilmää kirpputorilla, sydämestä kouraisi tuon koiran kohtalo. Joskus Varjosaarien pihalle on yön aikana ilmestynyt uusi koira, kun joku on heittänyt avuttoman eläimen oman onnensa nojaan. He muistelevat yhtäkin karvapalleroa, jonka he pelastivat kuolemalta  ja joka sai uuden kodin Joensuusta.

Koirien kanssa elää melko rauhanomaista rinnakkaiseloa Mussse-kissa, joka adoptoi itsensä Varjosaarille. Vuoden omistajilta kateissa ollut katti löytyi huonossa kunnossa heidän pihaltaan. Kun kotiutumisen aika tuli, miuku ilmaisi selkeästi, että haluaa mieluummin pysyä Jussin kissana.

Millaista elämä on pariskunnalla, jotka ovat eläneet Aurinkorannikolla jo yli kaksi vuosikymmentä? Golfia, töitä ja leppoisaa elämää Suomea lämpimämmässä ilmanalassa. Liisa työskentelee hammaslääkärinä ja eläkkeellä oleva Jussi huolehtii viidentuhannen neliön suuruisen tontin pihatöistä. Muun muassa Saksassa rekkoja vuosikaudet ajanut entinen kilpa-autoilija on tyytyväinen,

kun voi seurata luonnon kasvuvauhtia omalla pihallaan.

Kuten Fuegirolan kuuluisa vaeltava runoilija, 30 vuotta Espanjassa

asunut Erkki J. Vepsäläinen tapaa sanoa: ”Tällaistä se hyvä elämä on.”