Afrikan monipuolinen tähti

Tanger näyttää oleva paikka, joka ei jätä kylmäksi. Toiset tykkäävät valtavasti, toiset eivät yhtään. Minä hurmaannuin ja ahdistuin samalla kertaa.

Uskomatonta, että Tanger – suositun Afrikan tähti -pelin toinen lähtöpaikka – on päivämatkan päässä Los Pacosin asunnoltani. Bussi poimi kyytiin aamulla seitsemältä ja jo puolen päivän aikaan meikäläinen oli Marokossa kamelin selässä.

Oli todella hyvä veto ostaa pakettimatka, sillä tavoin sai paljon enemmän irti ja pääsi kokemaan muutakin kuin shoppailua kaupoissa. Lisäksi se oli turvallinen tapa vierailla Tangerissa, meillä oli kierroksella useampi opas varmistamassa, ettei kukaan jäänyt joukosta. Matkatoimisto Viajes Meriatur on paketoinut aika passelin 13 tunnin retken, joka sisältää bussi- ja laivamatkat, oppaan palvelut ja herkullisen ruokailun. Tämä kaikki ja paikan päällä kiinnostavaa ohjelmaa maksoi vain 67 euroa.

Tanger on historialtaan hyvin kansainvälinen kaupunki, jolla on ollut useita Euroopan maita hallitsijoinaan. 1920-luvulla siitä tuli Espanjan, Ranskan, Britannian ja Italian yhteisesti hallitsema kansainvälinen vyöhyke. Marokon osaksi se palautui vasta 1950-luvulla. 

Kansainvälisyys näkyy Tangerissa monella tavoin, mutta paljon on myös paikallista perinnettä. Oppaan mukaan naiset saavat päättää itse, pukeutuvatko he  länsimaisesti vai perinteisiin vaatteisiin. Miehet olivat katukuvassa niin hallitsevia, että en ehtinyt tarkkailla paikallisten naisten pukukoodeja. Monilla miehillä oli yllään pitkät kauhtanat ja kun laiva lähti, kaikui kaupungissa kutsu rukoukseen.

Päiväreissuun mahtui paljon ”turismihöttöä” eli jos olet allerginen sille, kannattaa miettiä onko kohde sinulle sopiva. Toki kamelilla ratsastusta piti kokeilla, kun hintakin oli vain kaksi euroa. Jos sitä nyt ratsastukseksi voi sanoa, kun kamelimies talutti muutaman askelen ja jätti minut ison elukan selkään kuvaamista varten. Jos olisin etukäteen tiennyt, miltä tuntuu kun kameli nousee maasta ylös, en olisi uskaltanut sen selkään. 

Pakettimatkaan kuului kolme paikallisen pitämää tuote-esittelyä. Niiden perusteella jäi mielikuva, että marokkolaiset miehet ovat loistavia esiintyjiä. Jokainen veti todella vaikuttavan shown. Tulin ostaneeksi muun muassa ohuen kangaspuilla kudotun peitteen, arganöljyä sisältäviä nuorentavia ihonhoitotuotteita ja kannabisöljyä. Vekkulin oloinen apteekkariheppu myi sen minulle hiustenhoitotuotteena – kyllä on hiukset pössähtäneet hyväkuntoisiksi.

Melkein ostin myös maton. Karismaattisen mattokauppiaan kanssa tinkiminen oli taidetta, hän liitti välillä kauppaehtoihin kaksi nuorta suomalaisnaista, joita muka luuli tyttärikseni. Mieluisan maton lähtöhinta oli 350 euroa ja lopuksi se olisi irronnut mukaan satasella. Taisin maksaa siitä 60 euron kudotusta peitteestä ylihintaa? 

Tangerin kääntöpuoli on liian aktiiviset kauppiaat. Jos erehdyt katsomaan jotain rannekorua, huivia tai jääkaappimagneettia, niin kohtaat saman myyjän

kymmenen kertaa uudelleen. Joudut sanomaan useaan kertaan Ei ihan kuin uhmaikäiselle. Minusta oli vaikeaa olla aina vain uudelleen tyly, mutta toisaalta en halunnut ostaa tavaroita, joita en tarvitse. Opas pyyteli kierroksen jälkeen anteeksi myyjien puolesta. Köyhyydessä eläville kauppiaille jokainen kauppa on kiven takana. Opas myös painotti useaan otteeseen, että marokkolaisille islam on rauhan uskonto. Esimerkiksi kuvassa oleva vihreä ovi symboloi rauhaa.

Minulle Tanger on paikka, joka ei auennut yhdellä visiitillä. Sinne täytyy päästä uudelleen.