Uusi vuosi ja lisää kierroksia

Hupsista, ensimmäinen keikkani Espanjassa on parin päivän päästä puolivälissä. Enkä ole ehtinyt kuin vasta vähän raapaista pintaa. Täytyypä lisätä vauhtia.

Vuosi vaihtui parin päivän reissussa.  Suuntasimme sisareni perheen ja koirien kanssa aluksi Atlantin rannalla sijaitsevaan Cádiziin, noin 120 000 asukkaan kaupunkiin, joka on Euroopan vanhimpia. Ihan tunnelmallinen paikka, mutta yhden illan perusteella se ei tehnyt suurta vaikutusta. Kerran nähty, se riittää.

Oli kiva olla taas siskon kanssa tien päällä. Tuli vahvasti mieleen syksyn matka, kun kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Teki myös hyvää ”harjoitella” kevään paluureissua, sillä yöpymispaikan valinta voi joskus mennä enemmän tai vähemmän pieleen.

Cádizin AirBnB-kohde ei ollut varsinaisesti floppi, mutta hintaan nähden pikkumoka. Tyylikkäästi sisustetussa asunnossa ei ollut muuta vikaa kuin kylmyys ja sijainti. Vaikka on auto käytössä, kannattaa valita yöpymispaikka melko läheltä keskustaa. Saattaa nimittäin käydä niin, että kännykän navigaattori lakkaa toimimasta – ajelimme illalla pimeässä noin tunnin lenkin Cádizin niemen ympäri.

Uudenvuoden aattoa vietimme Gibraltarin kierroksella. Sain koirat mukaan tilataksiin sillä edellytyksellä, että ne pysyvät siististi autossa eivätkä ”do their bisness” eli tarpeitaan. Tyttöset nukkuivat kiltisti auton takapenkillä välittämättä ikkunoista kurkistelevista apinoista. Eivät ilmeisesti tajunneet, mitä nuo karvapallerot olivat. Kiersimme vuoren päänähtävyydet, joista ehdottomasti parhaita olivat vekkulit apinat. Magotit ovat ainoa villinä elävä apinalaji Euroopassa. Niitä asuu Gibraltarilla noin 350 ja ne kuulemma nimetään Englannin kuningassuvun mukaan. Yhdestä kuljettaja varoitti, että se on ilkeä tapaus. Epäselväksi jäi, oliko magotin nimi Meghan, Elisabet vai kenties Charles.

Kaikki sujui kuin elokuvissa melkein loppumetreille. Sitten pamahti ensimmäinen ilotulite iltapäivällä vähän ennen neljää. Valitettavasti me olimme silloin toisen maailmansodan aikaisia tunneleita katselemassa. Kuljettaja päästi paniikissa olevat koirat autossa irti valjaista, ja ne pakenivat jalkatilaan. Ja hätäpissahan sinne tuli, ei voi mitään. Kierroksen jälkeen minä painelin koirien kanssa juoksujalkaa kaupungilta lentokentän ja passintarkastuksen läpi autoon turvaan. Pelkäsin, että Oona-mäyräkoira saa matkalla sydärin, niin vauhdilla koirat vetivät.

Uutta vuotta juhlimme lähellä Gibraltaria sijaitsevassa hotellissa La Alcaidesassa. Esittelyn mukaan huoneistot tarjoavat rauhallisen luonnonympäristön, kauniit näkymät vuorelle ja vain kymmenen minuutin kävelymatkan merenrannalle. Ihanalta kuulostaa, mutta uudenvuoden vastaanotto paikassa, jossa ei ole yhtäkään kauppaa ja ravintolaa eikä juuri muita ihmisiä, ei ole ihan parasta viihdykettä.

Otamme nämä yöpymiset opiksi. Näillä kokemuksilla olemme entistä valmiimpia kevään paluumatkan majoitusvalintoihin. Sitähän matkailu on, monenlaisia kokemuksia, yllätyksiä ja oivalluksia.

Vuoden 2019 ensimmäinen päivä oli ihana. Poikkesimme Esteponaan, joka on yksi suosikkikaupungeistani. Noin 66 000 asukkaan Estepona on espanjalaisten suosima lomakohde, jossa on aitoa tunnelmaa ja kauniita katunäkymiä. Yli 20 kilometriä rantaa ja sen vierellä kulkeva katu vilisi vapaapäivää viettäviä espanjalaisia ja vain harvoja ulkomaalaisia turisteja. Rannalla ei ollut tungosta tähän aikaan vuodesta – tuli avattua uintikausi liki hyytävässä meressä.

Yllättävää, miten kivalta tuntui palata kotiin Los Pacosiin. Huomenna alkavat taas työt ja normiarki, tai ei ihan. Saan mieluisan vieraan valtameren takaa. Ensi viikolla aloitan vihdoin espanjan opintoni Sofia-opistossa. Opettaja parka, hän ei tiedä mitä on luvassa.