Uusi vuosi ja lisää kierroksia
Hupsista, ensimmäinen keikkani Espanjassa on parin päivän päästä puolivälissä. Enkä ole ehtinyt kuin vasta vähän raapaista pintaa. Täytyypä lisätä vauhtia.
Vuosi vaihtui parin päivän
reissussa. Suuntasimme sisareni perheen
ja koirien kanssa aluksi Atlantin rannalla sijaitsevaan Cádiziin, noin
120 000 asukkaan kaupunkiin, joka on Euroopan vanhimpia. Ihan
tunnelmallinen paikka, mutta yhden illan perusteella se ei tehnyt suurta
vaikutusta. Kerran nähty, se riittää.
Oli kiva olla taas siskon
kanssa tien päällä. Tuli vahvasti mieleen syksyn matka, kun kaikki oli uutta ja
ihmeellistä. Teki myös hyvää ”harjoitella” kevään paluureissua, sillä
yöpymispaikan valinta voi joskus mennä enemmän tai vähemmän pieleen.
Cádizin AirBnB-kohde ei ollut
varsinaisesti floppi, mutta hintaan nähden pikkumoka. Tyylikkäästi sisustetussa
asunnossa ei ollut muuta vikaa kuin kylmyys ja sijainti. Vaikka on auto
käytössä, kannattaa valita yöpymispaikka melko läheltä keskustaa. Saattaa nimittäin
käydä niin, että kännykän navigaattori lakkaa toimimasta – ajelimme illalla pimeässä
noin tunnin lenkin Cádizin niemen ympäri.
Uudenvuoden aattoa vietimme Gibraltarin
kierroksella. Sain koirat mukaan tilataksiin sillä edellytyksellä, että ne
pysyvät siististi autossa eivätkä ”do their bisness” eli tarpeitaan. Tyttöset
nukkuivat kiltisti auton takapenkillä välittämättä ikkunoista kurkistelevista
apinoista. Eivät ilmeisesti tajunneet, mitä nuo karvapallerot olivat. Kiersimme
vuoren päänähtävyydet, joista ehdottomasti parhaita olivat vekkulit apinat. Magotit
ovat ainoa villinä elävä apinalaji Euroopassa. Niitä asuu Gibraltarilla noin 350 ja ne kuulemma
nimetään Englannin kuningassuvun mukaan. Yhdestä kuljettaja varoitti, että se
on ilkeä tapaus. Epäselväksi jäi, oliko magotin nimi Meghan, Elisabet vai
kenties Charles.
Kaikki sujui kuin elokuvissa
melkein loppumetreille. Sitten pamahti ensimmäinen ilotulite iltapäivällä vähän
ennen neljää. Valitettavasti me olimme silloin toisen maailmansodan aikaisia
tunneleita katselemassa. Kuljettaja päästi paniikissa olevat koirat autossa
irti valjaista, ja ne pakenivat jalkatilaan. Ja hätäpissahan sinne tuli, ei voi
mitään. Kierroksen jälkeen minä painelin koirien kanssa juoksujalkaa
kaupungilta lentokentän ja passintarkastuksen läpi autoon turvaan. Pelkäsin,
että Oona-mäyräkoira saa matkalla sydärin, niin vauhdilla koirat vetivät.
Uutta vuotta juhlimme lähellä
Gibraltaria sijaitsevassa hotellissa La Alcaidesassa. Esittelyn mukaan
huoneistot tarjoavat rauhallisen luonnonympäristön, kauniit näkymät vuorelle ja
vain kymmenen minuutin kävelymatkan merenrannalle. Ihanalta kuulostaa, mutta uudenvuoden vastaanotto paikassa, jossa ei ole yhtäkään kauppaa ja ravintolaa eikä
juuri muita ihmisiä, ei ole ihan parasta viihdykettä.
Otamme nämä yöpymiset opiksi.
Näillä kokemuksilla olemme entistä valmiimpia kevään paluumatkan
majoitusvalintoihin. Sitähän matkailu on, monenlaisia kokemuksia, yllätyksiä ja
oivalluksia.
Vuoden 2019 ensimmäinen päivä
oli ihana. Poikkesimme Esteponaan, joka on yksi suosikkikaupungeistani. Noin
66 000 asukkaan Estepona on espanjalaisten suosima lomakohde, jossa on
aitoa tunnelmaa ja kauniita katunäkymiä. Yli 20 kilometriä rantaa ja sen
vierellä kulkeva katu vilisi vapaapäivää viettäviä espanjalaisia ja vain
harvoja ulkomaalaisia turisteja. Rannalla ei ollut tungosta tähän aikaan
vuodesta – tuli avattua uintikausi liki hyytävässä meressä.
Yllättävää, miten kivalta
tuntui palata kotiin Los Pacosiin. Huomenna alkavat
taas työt ja normiarki, tai ei ihan. Saan mieluisan vieraan valtameren takaa.
Ensi viikolla aloitan vihdoin espanjan opintoni Sofia-opistossa. Opettaja parka,
hän ei tiedä mitä on luvassa.
Kommentit
Lähetä kommentti