Kuukauden päästä taas matkaan
Nyt on päivälleen kuukausi siihen, että paluumatkamme alkaa. Sisareni
lentää silloin Malagaan ja auton nokka osoittaa kohti pohjoista. Fiilikset ovat
aika hämmentävät.
Espanjaa on jäljellä vielä
kuukausi eikä vain kuukausi. Neljässä viikossa ehtii tehdä vaikka mitä, vai
ehtiikö? Tämä maa ja sen ihmiset (myös täällä asuvat suomalaiset, siis osa
heistä) ovat tehneet minuun niin suuren vaikutuksen, että jää kova ikävä. En varmasti
koskaan enää saa asua niin kauniissa asunnossa, millainen tämä minun pikkuinen taloni
on. Kaikki ihanuus loppuu aikanaan, valitettavasti.
Onneksi saan vielä kokea täällä
helmikuun ja nauttia, kuinka monet kukat puhkeavat kukkimaan kevättä. Yritän
aktiivisesti vierittää taka-alalle ajatuksen, mitä kaikkea pitääkään ennen
lähtöä tehdä. Auton huolto, uuden renkaat – ärsyttäviä miesjuttuja, jotka näin
sinkkuna on itse hoidettava. Ei auta itku, vapaus tuo myös uusia
velvollisuuksia.
Tykkään kokeilla uusia
asioita ja poiketa joskus vähän vieraillekin reiteille. Kun ystävä pyysi mukaan
meedioiltaan, ajattelin, että tällaista tilaisuutta tulee tuskin Suomessa.
Viime viikon meediosessio oli kiehtova kokemus. En nyt ihan satalasissa
kaikkea purematta niele, mutta voihan tuolla henkimaailmassa leijua jotain? Ja
kun selvännäkijä kertoi lohdullisia asioita rajan toisella puolen, niin
haittaako se ketään? Minusta olisi oikein kiva juttu, jos elämääni tulisi vasta
kahden vuoden päästä mies, ei aikaisemmin. Joku henkiparka nimittäin ilmestyi
ulko-ovesta ilmoittamaan, että aikoo raukka rakastua minuun.
Olen nauttinut täällä
Espanjassa niin paljon vapaudestani, että en edes usko kovin helposti enää
pariutuvani. Kun kaipaan miesseuraa, niin Tinder on oikein passeli kaveri
siihen. En tiedä Suomen tinderöinnistä mitään, mutta täällä Aurinkorannikolla
avautuvat saman tien kansainväliset miesmarkkinat. On hauska huomata, että
eurooppalaiset yli viisikymppiset ovat terveellä itsetunnolla varustettuja ja
pitävät itsensä hyvässä fyysisessä kunnossa.
Tinderissä on myös se hyvä
puoli, että siellä viestitellessä voi samalla treenata englannin kirjoitustaitoa. Ja
aina on pieni mahdollisuus, että löytyy joku ihana tyyppi päivääsi
ilahduttamaan. Olen ajatellut, että kun matkustamme läpi Euroopan Suomeen, voin
Tinderistä etsiä sopivia paikallisoppaita. Minusta on hauskaa tutustua uusiin
ihmisiin ja kuulla heidän tarinansa, ei sen tarvitse mihinkään romanssiin
johtaa. Jos muuten olet sinkku, kannattaa liittyä Facebookin Hidasta sinkkuelämää
-ryhmään. Siellä käydään mielenkiintoista keskustelua.
Mistäkö on minun Espanjani
tehty? Etätyöpäivistä, koiralenkeistä, ystävien tapaamisista, jumpista ja
golfista, jota olen kyllä ehtinyt pelaamaan harmittavan vähän. Vieraat ovat
rytmittäneet myös mukavasti elämääni, heidän kanssaan on tullut tutustuttua
Fuengirolaan ja sen ympäristöön eri näkövinkkeleistä. En varmasti muuten olisi vieraillut
hevostallilla, mutta kun tuli hevostyttö kylään. Englantilaisten pyörittämä Finca La Alegria -hevostalli oli upea kokemus, ystävällinen isäntäväki ja komeita
heppoja.
Arki on täällä valossa
jotenkin kepeämpää ja tunnen itseni nuoremmaksi kuin Suomessa. Olen myös
huomannut, että pitkä välimatkani vaikuttaa eri tavalla Suomessa asuviin
ystäviini. Joidenkin kanssa olen pitänyt melkein tiiviimmin yhteyttä kuin ennen, toiset
ystävyydet ovat jotenkin ”nukahtaneet”. Sen verran paljon on täällä sattunut ja
tapahtunut, että Suomeen ei todellakaan palaa entinen Outi. Aika näyttää, onko
tämä tyyppi parempi vai pahempi, mutta yhtäkään negatiivista ihmistä en aio
enää vapaaehtoisesti kuunnella.
Ja mitenkähän sopeudun
jälleen suomalaiseen yhteiskuntaan, joka jättää vanhukset heitteille? By the
Way, lähestyvät eduskuntavaalit näkyvät täälläkin: Jussi Halla-aho on tulossa
vaalivisiitille Fugeen. Aurinkorannikolla asuu aika monta irtonaista ääntä,
jota persut ja muut metsästävät.
Kommentit
Lähetä kommentti