Kuukauden päästä taas matkaan

Nyt on päivälleen kuukausi siihen, että paluumatkamme alkaa. Sisareni lentää silloin Malagaan ja auton nokka osoittaa kohti pohjoista. Fiilikset ovat aika hämmentävät.


Espanjaa on jäljellä vielä kuukausi eikä vain kuukausi. Neljässä viikossa ehtii tehdä vaikka mitä, vai ehtiikö? Tämä maa ja sen ihmiset (myös täällä asuvat suomalaiset, siis osa heistä) ovat tehneet minuun niin suuren vaikutuksen, että jää kova ikävä. En varmasti koskaan enää saa asua niin kauniissa asunnossa, millainen tämä minun pikkuinen taloni on. Kaikki ihanuus loppuu aikanaan, valitettavasti.

Onneksi saan vielä kokea täällä helmikuun ja nauttia, kuinka monet kukat puhkeavat kukkimaan kevättä. Yritän aktiivisesti vierittää taka-alalle ajatuksen, mitä kaikkea pitääkään ennen lähtöä tehdä. Auton huolto, uuden renkaat – ärsyttäviä miesjuttuja, jotka näin sinkkuna on itse hoidettava. Ei auta itku, vapaus tuo myös uusia velvollisuuksia.

Tykkään kokeilla uusia asioita ja poiketa joskus vähän vieraillekin reiteille. Kun ystävä pyysi mukaan meedioiltaan, ajattelin, että tällaista tilaisuutta tulee tuskin Suomessa. Viime viikon meediosessio oli kiehtova kokemus. En nyt ihan satalasissa kaikkea purematta niele, mutta voihan tuolla henkimaailmassa leijua jotain? Ja kun selvännäkijä kertoi lohdullisia asioita rajan toisella puolen, niin haittaako se ketään? Minusta olisi oikein kiva juttu, jos elämääni tulisi vasta kahden vuoden päästä mies, ei aikaisemmin. Joku henkiparka nimittäin ilmestyi ulko-ovesta ilmoittamaan, että aikoo raukka rakastua minuun.

Olen nauttinut täällä Espanjassa niin paljon vapaudestani, että en edes usko kovin helposti enää pariutuvani. Kun kaipaan miesseuraa, niin Tinder on oikein passeli kaveri siihen. En tiedä Suomen tinderöinnistä mitään, mutta täällä Aurinkorannikolla avautuvat saman tien kansainväliset miesmarkkinat. On hauska huomata, että eurooppalaiset yli viisikymppiset ovat terveellä itsetunnolla varustettuja ja pitävät itsensä hyvässä fyysisessä kunnossa.

Tinderissä on myös se hyvä puoli, että siellä viestitellessä voi samalla treenata englannin kirjoitustaitoa. Ja aina on pieni mahdollisuus, että löytyy joku ihana tyyppi päivääsi ilahduttamaan. Olen ajatellut, että kun matkustamme läpi Euroopan Suomeen, voin Tinderistä etsiä sopivia paikallisoppaita. Minusta on hauskaa tutustua uusiin ihmisiin ja kuulla heidän tarinansa, ei sen tarvitse mihinkään romanssiin johtaa. Jos muuten olet sinkku, kannattaa liittyä Facebookin Hidasta sinkkuelämää -ryhmään. Siellä käydään mielenkiintoista keskustelua.

Mistäkö on minun Espanjani tehty? Etätyöpäivistä, koiralenkeistä, ystävien tapaamisista, jumpista ja golfista, jota olen kyllä ehtinyt pelaamaan harmittavan vähän. Vieraat ovat rytmittäneet myös mukavasti elämääni, heidän kanssaan on tullut tutustuttua Fuengirolaan ja sen ympäristöön eri näkövinkkeleistä. En varmasti muuten olisi vieraillut hevostallilla, mutta kun tuli hevostyttö kylään. Englantilaisten pyörittämä Finca La Alegria -hevostalli oli upea kokemus, ystävällinen isäntäväki ja komeita heppoja.

Arki on täällä valossa jotenkin kepeämpää ja tunnen itseni nuoremmaksi kuin Suomessa. Olen myös huomannut, että pitkä välimatkani vaikuttaa eri tavalla Suomessa asuviin ystäviini. Joidenkin kanssa olen pitänyt melkein tiiviimmin yhteyttä kuin ennen, toiset ystävyydet ovat jotenkin ”nukahtaneet”. Sen verran paljon on täällä sattunut ja tapahtunut, että Suomeen ei todellakaan palaa entinen Outi. Aika näyttää, onko tämä tyyppi parempi vai pahempi, mutta yhtäkään negatiivista ihmistä en aio enää vapaaehtoisesti kuunnella.

Ja mitenkähän sopeudun jälleen suomalaiseen yhteiskuntaan, joka jättää vanhukset heitteille? By the Way, lähestyvät eduskuntavaalit näkyvät täälläkin: Jussi Halla-aho on tulossa vaalivisiitille Fugeen. Aurinkorannikolla asuu aika monta irtonaista ääntä, jota persut ja muut metsästävät.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hanko on valmiina uuteen hittikesään

STRÖMFORSIN RUUKISSA TAOTAAN UUSIA MENESTYSTARINOITA

Guesthouse Little Tundra vie Lahdessa moniin maailmoihin