Elämäni espanjattarena

Viime syyskuussa hehkutin matka-aamuna, kuinka elämäni espanjattarena alkaa nyt. Kolmea yötä ennen paluumatkaa on hyvä hetki pysähtyä miettimään, kuinkas sitten kävikään.

Viimeiset viisi kuukautta ovat olleet niin täynnä toimintaa, että itseäkin hengästyttää. Kuukauden reissu pitkin Eurooppaa oli huikea, mutta sen jälkeen kaipasin jo asettumista aloilleni. Pikkuinen taloni oli siihen tarkoitukseen paras mahdollinen paikka, se tuntui kodilta saman tien. Talon vieressä kulkeva kapea kukkakuja on hehkunut värejä jokaisena päivänä ja ajoittain myös hurmannut tuoksullaan.

Valo, siitä en ole saanut kyllikseni. Kulunut talvi on ollut täällä harvinaisen lämmin, sadepäiviä on ollut vain muutama. Koiralenkit merenrantaan ja golfaaminen vuoristossa, nuo ovat olleet parasta huviani. En ole lakannut hämmästelemättä sitä, miten monet kasvot vuorilla on. Välillä ne kehystävät kotikaupunkiani pehmeänä sinisenä rivistönä, toisinaan taas aurinko kultaa ne monin eri värisävyin. Luonto on antanut oman taidegalleriansa täällä asuvien käyttöön.

Ystävyydelle on tullut lisää merkityksiä. Kun kokee paljon monenlaista yhdessä, se tiivistää ja avaa uudenlaisia näkökulmia elämästä ja itsestään. Vapaana perhe-elämän turvaverkosta arvostaa vielä enemmän ystäviä matkakumppaneinaan. Ja pystyy rohkeammin valitsemaan, kenen kanssa haluaa aikaansa jakaa.

Varsinaisesta Espanjasta olen saanut irti paljon vähemmän kuin kuvittelin. Fuge on helppoa elämää rakastavien Espanja, saat Aurinkorannikon edut luopumatta tippaakaan suomalaisuudesta. Toki täällä on myös kansainvälistä meininkiä eli ei välttämättä tarvitse suomalaisten kanssa pörrätä. Ehkä myös espanjalaisuuteni syvenee, kun olen oppinut kielen. Harmittava tosiasia on, että espanjan kielestä ei todellakaan ole tullut kolmatta kotimaistani, eikä edes viidettä vierasta kieltä. Ehkäpä se muhii passiivisena takaraivossa ja pulpahtaa sitten Suomessa ulos?

Ensimmäiset Fuge-ystäväni ovat lähteneet jo matkalle kohti Suomea. Osa jää tänne, toiset tulevat Pohjolaan nauttimaan yöttömästä yöstä. Mieli on haikea ja vähän ahdistaakin, vielä en ole satalasissa innostunut seuraavien viikkojen seikkailusta Euroopassa. Kuinka tässä nyt näin kävi? Hupsista, sillä en ole tavannut kiintyä paikkoihin ja seiniin. Vaikka elämäni espanjattarena päättyy, osa minusta jää Espanjaan. Tähän ihanan helppoon aurinkokaupunkiin, jota mediaseksikkääksi Fugeksi kutsutaan.

Enää kolme yötä lähtöön.