Luksukseen on hyvä lopettaa

Jos reissun pitää loppua, niin paras tapa on päättää se Finnlinesin sviitissä.

Testasimme matkan viimeisellä osuudella välillä Travemünde-Helsinki Finnlinesin Pet Junior Suitea. Laivan kaksi hyttiä on yhdistetty 22 neliön suuruiseksi sviitiksi, johon mahtuu majoittumaan kaksi aikuista, kaksi lasta ja kaksi koiraa. Lemmikkisviitin sisustus on onnistunut – tyylikästä ja kestävää muotoilua. Plussaa myös siitä, että hyttiä ei ole täytetty turhilla huonekaluilla.

Siskolla, minulla ja reissusesseillä on ollut viimeiset puolitoista päivää hulppeat meriolosuhteet. Yhtään ei edes harmita, että laiva saapui Vuosaaren satamaan pari tuntia myöhässä. Tosin silloin kun odottelimme myöhässä olevaa laivaa Travemündessa, meinasi käydä köpelösti.

Pidin autossa virtaa päällä, oli mukavampi viettää aikaa valoissa ja kuunnella musiikkia. Onneksi siskoni huomasi kysyä, että oletko varma, että akku ei tyhjene. Minä totesin rehvakkaasti, että ei tietenkään. No, sammuttamisen jälkeen auto vain inahti eikä enää käynnistynyt. Pikku paniikki! Ollaan noin lähellä laivaa ja auto simahti. Mitäs nyt tehdään? Kaivon täydestä takaluukusta akkupiuhat esiin, valmiina etsimään avuliasta virranantajaa. Kyllä helpotti, kun Nissan suostuikin vartin päästä käynnistymään ja pääsimme laivaan sisään.

Finnlinesillä on ihan erilaista matkustaa kuin Tallinnan ja Ruotsin laivoilla. Ensinnäkin matkustajia on vähemmän ja heistä osa on työmatkalla olevia rekkakuskeja. Myös meitä talvenvietosta autolla palaavia suomalaisia näkyi olevan ja ainakin yksi saksalainen bussilasti turisteja, luultavasti lappiin menossa. Pidin kovasti laivan ajattomasta tunnelmasta ja ystävällisestä henkilökunnasta.

Laivan seitsemännestä kerroksesta on yksi osa koristeltu tassuilla merkiksi, että siellä asustelevat myös karvaiset kaverit. Pet Junior Sviittejä on yksi, muut ovat normaaleja eläinperheille tarkoitettuja hyttejä. Kaikkiaan 17 maassa ja lukuisissa majapaikoissa vierailleet reissusesset viihtyivät loistavasti suuressa lemmikkisviitissä. Ne loikoilivat suuren osan ajasta isojen ikkunoiden edessä ihmetellen merinäkymää. Kannen molemmin puolin on vessalaatikot, joissa koirat pääsivät tarpeilleen. Haukuttavaa oli miellyttävän vähän tällä reissulla.

Meno oli niin tasaista, etten välillä muistanut edes laivassa olevankaan. Oli myös nautinto käydä yli puolen vuoden jälkeen saunassa ja jacuzzissa. Lisäksi olisi ollut mahdollista kuntoilla salilla tai mennä hierontaan.

Kaikki ihana loppuu ennemmin tai myöhemmin. Puolen vuoden aikana olen majoittunut 32 eri osoitteessa ja auton mittariin on kertynyt lähes 19 000 kilometriä. Vauhdikas reissuelämäni muuttuu tasaiseksi manselaiseksi menoksi, jonne muutamme koirien kanssa asumaan. Seuraavat matkat ovat työmatkoja junalla Seinäjoelle, jonne pääsee kätevästi tunnissa.

Olo on hämmentävä, sillä viime syyskuussa reissulle lähtiessäni en edes ajatellut, että joskus tulee maaliskuu ja paluu kotimaahan. Tässä sitä nyt ollaan, jälleen uuden elämänvaiheen ovella. Mitä kaikkea jännittävää tapahtuukaan, sen näyttää huominen.

Olenko kartalla? -blogi jää lomalle. Kiitos teille, jotka jaksoitte olla mukana loppuun saakka. Ilman teitä kanssamatkustajia tämä seikkailu olisi jäänyt paljon värittömämmäksi. Kohti valoa, kamut.