Matkalla minne vain

Matkaa on taittunut parissa päivässä yli 800 kilometriä. Tunnelmat ovat olleet yhtä huikeat kuin auton ikkunasta näkyneet maisemat. On vapauttavaa, kun seuraavien parin viikon aikana voi ajaa just sinne, minne mieli tekee.

Ensimmäinen etappi oli Fuengirolasta viidensadan kilometrin päässä sijaitseva Toledo, jonka idyllinen vanha kaupunki kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Madridista noin 70 kilometriä etelään löytyy todellinen matkailijan helmi, tuon paremmin ei olisi voinut tämä reissu alkaa.

Olin kyllä kuulut ystäviltäni kehuja Toledosta, mutta en osannut aavistaa, miten suuri vanha kaupunki on hulppeine rakennuksineen. Tunnelma on kiireetön ja aidon espanjalainen eikä tähän aikaan vuodesta ollut edes kovin paljon turisteja liikkeellä. Kiertelimme ympäriinsä ihastellen kauneutta, jota en saanut kunnolla kuviin tallennettua.

Majoituimme AirBnB-kohteeseen vanhan kaupunkiin kävelykadun varrelle. Se oli ihan kohtuullisen tasoinen majoitus ja hinnaltaan edullinen, mutta auto piti jättää aika kauas parkkiin. Harmiksemme maksoimme muutamia euroja ylimääräistä, kun automaatin ohjeet olivat niin sekavat. Itse asiassa, tuli vahingossa ostettua pysäköintiaikaa perjantaista ensi keskiviikkoon.

Ihan hirveästi ei yhdessä illassa ja aamussa ehdi tutustua matkakohteeseen, varsinkin kun on koirat messissä. Pitää vuorotella siskon kanssa, jos haluaa mennä kirkkoon tai kauppaan – onneksi joihinkin putiikkeihin saa ottaa koirat sisään. Tosin tässä vaiheessa muistoesineiden ostohalu on olematon, sillä auto on jo aivan täynnä tavaraa. Toledo on muuten kuuluisa miekoistaan, niitä oli myynnissä tosi monessa kaupassa.

Lauantaina oli ajettavaa vain noin kolmesataa  kilometriä toiseen vanhaan kaupunkiin Burgosiin, joka on yksi Santiago de Compostela -reitin etapeista. Hiukan jännitti, kuinka haastavaa olisi ajaa autolla Madridin ohitse. Liikenne oli melkoista ja kaistoja välillä neljä, mutta mukavasti se sujui kun vaan muistaa pysyä rauhallisena. Tuntuu hassulta, että pari vuotta sitten en uskaltanut ajaa Helsingissä.

Löysimme Burgosista kohtuuhintaan tyylikkään Meson del Cid -hotellin, jonka ikkunasta avautuu katedraali. Tällä kertaa saimme auton hotellin yhteydessä olevaan pysäköintihalliin, mutta koirista tuli yllättävä 22 euron lisämaksu. Yleensä maksu on ollut kahdesta koirasta kympin luokkaa, tämä tuntuu jo kiskonnalta.

Burgosin talot oli maalattu erivärisiksi, ei ihan yhtä kirkkaasti kuin Italiassa, mutta lämpimiin sävyihin. Lisäksi kaupungilla oli useita hauskoja ihmispatsaita ja jännästi leikattuja puita. Lauantai-iltana oli todella paljon väkeä liikkeellä. Oli hauska katsella, kuinka vanhatkin ihmiset kulkivat kaupungilla ystävien kanssa. Täällä ei jäädä viikonloppuisin kotoilemaan. Vielä yhdeltätoista kuului hotellihuoneen avonaisesta ikkunasta kadulta puhetta ja lasten ääniä.

Nyt unten maille, sunnuntaina on taas uusien seikkailujen vuoro. Kyllä reissussa onkin taas mukava olla, vaikka aina välillä mieli palaa Fuengirolaan.