Crazy woman

Ensikosketus Pariisiin kauppiaan kaverina oli kokemus, jota ei voi verrata turistireissuihin. Monisäikeinen kaupunki näytti kummatkin kasvonsa. Oli helppo huomata, että Pariisissakin Jaana on oma itsensä, ihana crazy woman.

Mistä syntyy ystävyys ja voiko sitä edes selittää? Joissakin tapauksissa se on nuoruudesta versonut yhteinen tarina, toisinaan taas yhteensattuma, joka heittää kaksi kaistapäätä samalle linnunradalle. Jaanan ja minun ystävyys sai alkunsa – yllätys, yllätys – matkoista. Meille kummallekin paikalleen jämähtäminen on pikkuinen kuolema. Saamme elämäämme polttoainetta reissuista ja pysymme vireinä, kun maisemat vaihtuvat riittävän usein. Siis tosi usein, mieluusti viikoittain.

Viimeisen vuoden aikana olemme ehtineet seikkailla Italiassa, Espanjassa ja nyt Ranskassa. Osa on ollut täyttä työtä, toisinaan olemme ehtineet myös leikkiä vähän turisteja. Toisaalta Jaanan työ, vaatteiden ostaminen ulkomailta, on työkseen toimittavalle avartava kokemus. Saan seurata aitiopaikalta, miten ammattilainen valitsee vaatteet. Samalla harjaantuu omakin silmä erottamaan todelliset helmet, potentiaaliset hitit ja todennäköiset hudit.

Tukkuliikkeissä vierähtää nopeasti kymmenenkin tuntia ja kilometrejä kertyy jopa yli 20. Tavikselle se on aikamoinen suoritus, varsinkin kun helle huiteli liki 40 asteessa. Reissun teemana oli etsiä Kympin päiville tavaraa, ja sitä löytyi seitsemän ison matkalaukun verran. Lentokentällä olo oli kuin Paris Hiltonilla laukkukärryjä työntäessä.

Ostimme myös syksyn uutuuksia. Jos haluat elää nyt muodin etujoukossa, vaatekaappi kannattaa värittää kamelilla ja khakilla. Reisitaskuhousut ovat taas huippumuotia. Jaanan liikkeen tämän kevään ja kesän myydyin materiaali on ollut pellava. Sillä mennään myöskin kohti syksyä, itsekin ihastuin tuohon materiaaliin, vaikka aikaisemmin en ole ollut pellavan ystävä. Lisäksi tutkailimme, millaisena muoti näyttäytyy Pariisin katukuvassa. Kaikki pariisittaret eivät muuten ole tyylitaitureita, suurin osa on ihan peruskansaa farkkuineen ja t-paitoineen.

Kauppiaan kaverina on se etu, että saa shoppailukiintiön kerralla täyteen. Kun on päässyt mukaan valitsemaan kymmeniä, eikun satoja vaatteita, tulee jännän turta olo. Kuin olisi ollut lomalla all inclusive -hotellissa. Ei enää osaa oikein innostua mistään herkuista, näkemys näivettyy. Tässä kohtaa tulee peliin kauppiaan ammattitaito. Jaanan harjaantunut silmä pystyi näkemään vaaterekeissä hittejä, kun minä olin jo turtana huteihin.

Vaatteiden ostamisessa on tärkeää pitää mielessä, että kauppias ei osta itselleen vaan asiakkailleen. Olen muodollisesti pätevä edustamaan suurta joukkoa Jaanan asiakkaita. Muutama tukkukauppias totesikin Jaanalle, että onpa sinulla hyvä malli mukana. Sainkin uuden tittelin, FiiniFröökynän matkamalli.

Mitäkö opin Pariisissa? Että suurkaupungissa voi sattua ja tapahtua kaikenlaista. Siis ihan mitä vain. Jaanan ystävä Natalie johdatti meidät kadulle, jossa jopa yli kuusikymppiset tienaavat elantonsa prostitutioituna. Hymyilevä 63-vuotias nainen oli ollut nuorena kaunis, sen näki hänen piirteistään. Koiransa kanssa asiakkaita kadulla odottava ikäihminen kertoi avoimesti asiakastyöstään. Välillä on haastavampia tapauksia ja myytti erirotuisten ominaisuuksista on bullshittiä. Värillä ei siis ole väliä, kun puhutaan koosta.

Rikki meni myös kuvitelmani, että pariisilaiset ovat ylpeitä. Päinvastoin, aina löytyi isoille laukuille portaikoissa kantaja ja monet hymyilivät pohjalaisnaisten touhuille, kun kuvasimme vaatteita ympäri kaupunkia. Hotellimme ja kulkureittimme eivät olleet turistialueella, siellä ei monetkaan osanneet englantia. Turistialueilla englanti on paikallisilla hyvin hallussa.

Oli hauska seurata, kuinka sujuvasti Ylistaron tyttö Pariisiin vilskeeseen sulautui. Monet tukkukauppiaat tunsivat Jaanan ja sen, että kysymyksessä on ”crazy woman” (hurjan hyvällä tavalla). Niin se vaan on, että jos saa Jaanan ystäväkseen, tulee elämästä monella tavoin hauskempaa. Ihminen, joka osaa nauraa itselleen, on mitä mainioin matkakumppani nyt ja tulevaisuudessa.