Takaisin Seinäjoelle?

On ollut viime viikkoina pieniä käänteitä, joiden myötä oli syytä tutustua entiseen kotikaupunkiini Seinäjokeen uusin silmin. Hyvä paikka kurkistukselle on sen läntisin osa, Ylistaro.

Ylistaro on tullut viimeisen vuoden aikana sattuneesta syystä melko tutuksi, tai ainakin yksi liike siellä. On ollut hauska saada viestejä, että kävin Outi ”sun kaupas”, muttet ollut paikalla. Ylistaron Halpa-Aitan takia matkasin myös viime maanantaina siihen suuntaan, mutta nyt oli turistilasit silmillä. Olin luvannut Espanjasta visiitille tulleelle ystävälleni Satulle pikkuisen tourin Pohjanmaalle ja yöpaikka löytyi kätevästi Ylistarosta.

Majapaikan emäntä Jaana järkkäsi meille mielenkiintoisen tutustumiskierroksen paljun kera. Tai ainakin suunnitelmissa oli paljuilu, mutta vesi ei koskaan tullut kylpemiseen sopivaksi. Ensimmäisenä iltana loppui kaasu ja vesi jäi kylmäksi ja seuraavana iltana vesi oli valunut jostain syystä paljusta ulos. Emäntää lainaten: ”vituiks meni sekin juttu”.

Pääsimme tutustumaan kahteen hurmaavaan Ylistaron nähtävyyteen: Eläinten vanhainkotiin ja Maijan Navettaan. Wanhalla Markilla oli jo syksyn tunnelmaa, kun isäntä Heikki esitteli eläinkatrastaan ja komeaa moottoripyöräänsä. Kesä oli Wanhalla Markilla kiireinen, nyt on hyvä hetki vähän huilata. Heikki maalaili meille, kuinka tämä elämäntapa kannattelee vuodesta toiseen. Kuinka rentouttavaa on kauniina kesäaamuna istahtaa pihalle kahville ja valmistautua tulevan päivän turistimelskeeseen.

Mieluisa tuttavuus oli myös  Raija-Maija Ikola. Maijan Wanhasta Navetasta löytyy kaikkea kivaa sisustukseen ja ennen kaikkea emäntä, jonka persoona piristää synkeämpääkin päivää. Restauroijaksi opiskellut Raija-Maija on kunnostanut tilasta paikan, jossa hän entisöi vanhoja huonekaluja ja pyörittää putiikkiaan. Kannattaa ehdottomasti käydä visiitillä, siellä on myynnissä myös antiikkia. Loppuvuodesta on luvassa tunnelmallinen joulupuoti.

Ja kun nykyään Ylistarossa käyn, se tarkoittaa poikkeuksetta vaatekuvauksia. Tällä kertaa oli mukana iso annos pohjalaista uhoa, kun poseerasimme Satun kanssa pellolla. Niin se vaan Helsingistä Espanjaan muuttanut nainen taipuu pohjalaiseen tunnetilaan.

Niin, se Seinäjoki. Operaatio kohti Eurooppaa 2019 on edennyt siihen vaiheeseen, että luovuin kodistani ja ryhdyin jälleen paikkariippumattomaksi diginomadiksi. Muutto sujui näppärästi, huonekalut siirtyivät yhdelle mökille ja vaatteet hajasijoitukseen Helsinkiin ja Tampereelle. Itse nainen muutti golfbägin kera Seinäjoelle ystävän osoitteeseen. Ympyrä sulkeutui, sillä asuimme Satun kanssa noin 30 vuotta sitten yhdessä Vaasan yliopistossa opiskellessamme. Virkistävästi on kaikki levällään. Joku epäili jo Facebookissa, että minussa on jotain vialla, kun en pysy paikoillani. Voihan tuon asian noinkin selittää. Yhden vika on toisen onni. 

Jännittävät kuukaudet tulossa, ei yhtään harmita syksyn tulo. Suomessa oloaikaa vielä parisen kuukautta jäljellä ja fiilikset ovat korkealla. Paljon uusia juttuja on viimeiseen viiteen kuukauteen mahtunut eikä vauhti tunnu hidastuvan. Suunnitelmissa on lisää mielenkiintoisia kuvioita, katsotaan miten niissä käy.

On ollut sen verran kiirettä, ettemme ole reissumiehen kanssa ehtineet miettiä tulevaa matkareittiä. Ehtiihän tuota pähkäillä vaikka tien päällä. Tärkeintä on nauttia hetkestä juuri nyt. Ei ole väliä onko palju liian kylmä vai kuuma, pääasia että ystävyydessä ovi käy molempiin suuntiin.

TUTUSTU FIINIFRÖÖKYNÄN LIIKEESEEN YLISTAROSSA