Pala pohjoista Puolaa

Marraskuinen Puola on melkein yhtä harmaa ja sateinen kuin Suomi. Onneksi sentään on ollut aika lämmintä, yli kymmenen astetta.

Ajoimme viikonloppuna Baltian maat läpi yhden pysähdyksen taktiikalla. Aktiivisesti salitreeniä harrastava reissumies tarvitsee säännöllisesti kuntosalikäyntejä, siksi yövymme matkailuauton sijaan välillä myös treenitilan sisältävissä hotelleissa (joissa on herkulliset aamiaiset).

Nettihaulla löysin Latvian pääkaupungista Riikasta Bellevue Park Hotel Rigan hintaan 55 euroa yö. Hotelli ei ollut kovin lemmikkiystävällinen: yöpyminen kahdelta pieneltä koiralta olisi maksanut 40 euroa (ilman aamupalaa). Reissusesset saivat matkailuauton kahdestaan käyttöönsä, koirien yö meni hyvin, vaikka vähän sitä jännitinkin – kävin varmuuden vuoksi nukkumassa osan yötä autossa.

Puola on iso ja monipuolinen maa. Viime vuoden reissulla ihastuin eteläisemmässä Puolassa ystävällisiin kielitaitoisiin ihmisiin, nyt ei ole ollut pohjoisessa ihan samanlaiset fiilikset.

Sunnuntaina ajelimme historialliseen kohteeseen, Hitlerin tukikohtana vuosina 1941-1944 toimineeseen Wolfsschanzeniin eli Sudenpesään. Vaikuttava ja vähän pelottavakin paikka, alueen leirintäalueella oli aavemaisen hiljaista näin turistikauden ulkopuolella. Suositussa matkailukohteessa on menossa syksyn kunnostusoperaatio, paikka vilisee puolalaisia rakennusmiehiä. Yksi teki ja kolme katseli -metodi näyttää olevan edelleen voimassa.

Matkamme jatkui kohti Gdanskia. Saimme opettavaisen annoksen puolalaisesta tienhoidosta. Reitillä oli yllättäen tie poikki, jonka jälkeen ajauduimme erittäin huonokuntoiselle kiertotielle. Matkailuauto ja kuski olivat kovilla, kun ajelimme 20 kilometriä tunnissa perunapeltoa muistuttavalla tiellä. Kahdensadan kilometrin matkalle tuli kestoa hurjat neljä tuntia.

Puolalaiset hautausmaat ovat huikaisevan kaunis näky tähän aikaan. Haudat ovat kukkien ja kynttilälyhtyjen peitossa. Testasimme huoltoaseman yhteydessä kameravalvonnassa olevan ilmaisen pysäköintialueen, jota käyttävät erityisesti rekkakuskit. Onneksi on hyvät unenlahjat, nukuin sikeästi vaikka rekkaralli kävi viereisellä tiellä. Näitä paikkoja kannattaa hyödyntää toistekin, säästyy rahaa muuhun elämiseen.

Toisen maailmansodan historiasta kertova museo Gdanskissa on kiinnostava kohde, mutta ei mikään wow-elämys. Esimerkiksi Belfastin Titanic-museo oli paljon parempi, siellä oli hyödynnetty nykyajan digitekniikkaa ja luotu eläviä videoesityksiä vahvistamaan tarinaa. Vaikuttavimmat kohteet Gdanskin museossa olivat ne tilat, joissa oli musiikin keinoin tuotu tuskan tunnelma. Esimerkiksi huone, jossa oli holokaustissa kuolleiden juutalaisten kuvia.

Suunnitelmissa oli yöpyä naapurissa sijaitsevassa Sopotissa, mutta kummankin veri veti tien päälle. Paikallisessa supermarketissa meiltä olivat kananmunat hukassa. Kun myyjät eivät osanneet englantia, päätin havainnollistaa sanomaani hokemalla kot-kot ja näyttämällä käsillä pyöreitä munia. Nuorta myyjätyttöä vain nauratti, mitähän kuvitteli minut kysyvän? Löytyihän ne munat lopulta ihan omin avuin.

Päätimme ajella pienen matkan Saksan suuntaan ja bongata netistä sopivan kuntosali-hotellin. Yllättävän heikosti on hotelleissa kuvia siitä, millainen sali on tarjolla. Ilmeisesti tämä seikka ei ole kovinkaan monelle merkitsevä valintatekijä.

Keskiviikkoaamuun heräsimme Itämeren rannalta Ustkasta Hotelli Rejsistä. Yö maksoi vain 56 euroa kahdelta ja aamupala oli elämys. Myös ystävällinen palvelu ansaitsee kiitokset, ei ihme että tämä hotelli on rankattu Bookin.comissa 9,6 arvoiseksi.