Viiden maan viikko

On se kuulkaas uskomaton fiilis, kun kymmenen päivän epävarmuuden jälkeen pääsee jälleen omalla matkailuautolla tien päälle. Puskaparkki tuntuu niin ylellisyydeltä ja Euroopan maiden rajat vaihtuivat tiuhaan tahtiin.

Olimme vuokranneet auton useaksi päiväksi, kun uuden vaihdelaatikon piti saapua vasta viikonlopun jälkeen. Yllätys oli viikko sitten perjantaina melkoinen, kun auto olikin ajokunnossa. Onneksi vuokra-auton sai palauttaa ja pääsimme jatkamaan matkaa omalla autolla.

Viikonlopun aikana tutustuimme toisen maailmansodan aikaisiin kohteisiin. Minulle tulivat tutuksi Halben taistelu ja Seelowin kukkulat. Ja Puolan maantien kukkulat, en ole koskaan kokenut niin huonokuntoista päällystettyä tietä. Tie oli niin kamalassa kunnossa, että suunnitelmissa ollut Krakova jäi tuleviin reissuihin ja auton nokka suuntautui kohti Itävaltaa. 

Olemme testanneet monenlaisia puskaparkkeja ja todenneet, että niiden hinta-laatu-suhde on erinomainen. Rekkojen kanssa samassa parkissa on välillä vähän äänekästä, mutta turvallista. Sunnuntaina Puolassa, maanantaina Tsekissä, tiistaina Itävallassa, keskiviikkona Slovakiassa ja torstaina Unkarissa. Sopivan nopeatempoista matkailua ja opettavaisia kokemuksia. Tiemaksuissa voisi olla kyllä selkeämpi systeemi, aika monta maata on nyt ajettu tuurilla ja tulliteitä välttäen.

Harmillista ja ymmärrettävää on, että kuntosalit sijaitsevat kaupungeissa niin keskustassa, että sieltä on vaikea löytää matkailuautolle parkkipaikkaa. Kun taas hakee pienemmillä paikkakunnilla GoogleMapsista kuntosalia, se saattaa ohjata keskelle jorpakkoa, jossa salin sijaan juoksentelee kanoja. Näin kävi meillä Tsekeissä.

Itävallassa kuvittelin, että Slovakian rajan läheisyydessä on paljon nähtävää. No ei kyllä ole tähän aikaan vuodesta – ei ole edes leirintäalueita, jotka olisivat auki. Alkoi melkein usko loppua, kun ilta pimeni eikä löytynyt sopivaa yöpymispaikkaa. Onneksi saimme parkkeerata matkakotimme erään hotellin edustalle.

Slovakiassa oli samantyyppisia leirintäongelmia, joten päädyimme pitkästä aikaa hotelliyöhön. Löysin kauniin ja edullisen hotellin, mutta ongelmaksi koitui tällä kertaa mäyräkoiramme Oona. Reissusesset ovat tähän saakka nukkuneet kiltisti autossa, sillä monissa hotelleissa on koirakielto. Oona päätti, että tämä järjestely loppuu nyt. Mäykky piti sellaista mekkalaa, että ulvonta kuului hotellihuoneeseemme saakka. Häätöä pelätessäni painelin kiltisti nukkumaan koirien kanssa matkailuautoon. No, sain sentään nauttia kuntosalista, wifistä ja herkullisesta hotelliaamiaisesta. Saa nähdä, tuleeko tästä Oonalle uusi paha tapa.

Matkamme on edennyt Unkariin Balaton-järvelle. Tässä maassa päivittäisten ruokaostosten teko on eräänlainen elämys. Hinnat ovat taivaissa, pienetkin ostokset maksavat pari tonnia eli reilut kuusi euroa. Kieli on niin ihmeellistä, että esimerkiksi rahkaa en ole löytänyt kaupasta. 

Reissun aikana olen huomannut, että Euroopassa suurin osa leikkeleistä ja siivujuustoista myydään 100–150 gramman pakkauksissa. Eli ei täällä ainakaan muovia säästellä. Toisaalta Unkarista löytyi Spar-kauppa, jossa on perinteinen lihatiski. Kun en unkaria osaa puhua, sanoin vain ”same” ja sain samaa kuin edellinen ostaja. Hyvin toimii kielitaidottomana.

Hupsista, miten nopeasti aika kuluu. Olemme olleet reissussa jo kolme viikkoa ja kotiin Tampereelle näyttää navigaattorin mukaan olevan 2500 kilometriä. Seikkailu jatkuu kohti lämpöisiä maisemia. Toivottavasti pysytte messissä.