Auto myyty, mitähän seuravaksi?

Operaatio turhasta tavarasta luopuminen eteni merkittävän askeleen, kun sain auton kaupaksi. Omaxilla on kätevä systeemi, jota suositelen muillekin helppoa kaupantekoa arvostaville.

Ensimmäisen Euroopan reissun auto Nissan Qashqai jatkaa seikkailuaan eri tietä. Nykyisessä elämäntilanteessa sen pitäminen ei ollut enää järkevää, en nimittäin tarvitse autoa (tai edes puolikasta, jonka omistin). 

Mietin aluksi auton myyntiä itse nettiautossa tai torissa, mutta sitten kuulin Lempäälässä toimivasta Omaxista. Sen konsepti on kaikessa yksinkertaisuudessaan sopiva ainakin minunlaisille, helppoa kaupantekoa arvostaville: tarvitsee vain ajaa auto sinne, sopia myyntihinnasta ja he hoitavat loput. Auto pestään, siivotaan, kuvataan ja siitä tehdään myynti-ilmoitus eri kanaviin.

Sitten tarvitsee vain odottaa, että rahat tulevat tilille. No, ei se nyt ihan noin helposti käynyt, piti hintaa ihan pikkuisen tarkistella ennen kuin sopiva omistaja löytyi. Niinhän se aina on, että omistaja miettii autoa tunteella kalliimmaksi kuin markkinahinta yleensä on.

Voi sitä riemun tunnetta, kun Omaxista soitettiin ja kerrottiin, että kaupat on nyt tehty. Olimme jossain Slovakian maisemissa ja iso huoli tipahti harteiltani. Kiljahdin muutaman kerran ilosta – noille euroille on käyttöä.

Loistava palvelukonsepti, jopa kauppakirjan tekeminen oli helppoa näin etänä. Lähetin Traficomista saamani varmenteen ja sain sähköpostiini sopimuksen, jonka tulostin hotellin respassa, allekirjoitin ja skannasin kännykän drive-ohjelmalla takaisin. Sitten tarvitsi enää odotella, että rahat ilmestyvät tililleni. 

On niin vapauttavaa, kun pääsee eroon ylimääräisestä tavarasta. Maastopyöräni sai uuden kodin jo syksyllä ennen reissua ja eipä siellä Suomessa taida olla enää kuin muutama kassillinen vaatteita. Ja siskon kanssa puoliksi omistamani sukset, joista en ole ehtinyt ottaa edes yhtään somekuvaa. Hiihtää en ole niillä edes aikonut, ellen sitten yllättäen muuta elämäni suuntaa ja vietä ensi talvea Suomen Lapissa. Eihän sitä koskaan tiedä, mihin tällaisen tuuliviirin tie vie.