Paratiisi-Fugen varjossa

Millaista on elää karavaanarina Paratiisi-sarjasta tutussa Fuengirolassa, jossa ei edes rahalla saa mukavuuksia? 

Suomen eteläisin kaupunki Fuengirola on muuten kiva mesta, mutta sieltä puuttuvat palvelut karavaanareille. Itse asiassa koko Aurinkorannikko huutaa yrittäjää, joka loisi mukavat olosuhteet matkailuautoissa asuville.

Tällä hetkellä löytyy läheisiltä leirintäalueilta tilaa vain Marbellasta, esimerkiksi Torremolinoksessa on aivan täyttä. Fuengirolassa ei ole enää toimivia leirintäalueita, vain on puskaparkkeeraukseen sopivia pysäköintialueita ilman mukavuuksia. Niistä me olemme viihtyneet eniten Sohailin linnan vieressä sijaitsevalla parkkipaikalla. Siellä on aina silloin tällöin portilla joku veloittamassa euron yöltä. Yleensä sinne saa vain ajaa eikä kukaan tule kyselemään maksuja.

Arkielämä karavaanarina on tullut tutuksi viime viikkoina, kun olemme ”jämähtäneet” Fuengirolaan. Päivärytmikin löysi oman uomansa: aamulla vähän työntekoa, sitten salille ja suihkuun ja illalla vielä töitä, jos niitä sattuu olemaan. No joka päivä ei meikäläinen ole salille jaksanut mennä, on täällä tullut aika lailla laiskoteltua.

Isoin mieltä askarruttanut asia on ollut auto, jossa on jatkuvasti korjattavaa. Kun saavuimme Fugeen, jarrulevyt ja -palat kuluivat edestä. Sitten meni muutaman viikon päästä jarrupalat ja satulat takaa. Eikä siinä vielä kaikki: espanjalainen nainen peruutti auton takapään ruttuun Lidlin parkkipaikalla. Korvausprosessi on vielä pahasti kesken, toivotaan että rahat tulevat jollain aikavälillä takaisin. Onneksi löysimme läheltä hyvän korjaamon, Betolazassa tanskalainen Maria on toiminut tulkkina ja auttanut meitä monessa.

Arjessa haastavinta on yllättäen se, että mistä saa autoon vettä. Huoltoasemalla on vesipiste, josta voi eurolla liruttaa hiukkasen auton tankkiin, mutta se ei auta pitemmän päälle. Pitää aina välillä lähteä pois Fugesta naapurikaupunkien leirintäalueille täyttämään vesitankki. Parhaillaan olemme viikonloppureissulla 250 kilometrin päässä Cadizissa, josta löytyi avoinna oleva leirintäalue.

Toinen juttu on sähkö, lähinnä kannettava tietokone eli työkaluni. Pitää tämän tästä mennä ravintolaan tai kahvilaan lataamaan kone, että voin tehdä töitä. Varsinkin ravintolassa huvittaa, kun katselen turisteja jotka nauttivat lomastaan herkutellen. En enää itse ole turisti, vaan nomadi, joka elää ja tekee töitä siellä, missä aurinko paistaa.

Parasta tässä kaikessa on ollut meri ja valo. Matkailuautolla on helppo parkkeerata lähelle merta, ja olen nauttinut koirien kanssa hetkistä rannalla. Meressä on jotain niin voimaannuttavaa, että se korvaa arjen epämukavuudet. Auringonnousuja ja laskuja katsellessa koen onnen tunteita siitä, että tuli lähdettyä tähän seikkailuun. Ja Suomen säätiloja seuratessa tuo tunne kieltämättä vain vahvistuu.

 Fuge on ihana, mutta meille reissuhenkisille parasta on se, että pääsemme pian taas tien päälle. Ensi viikolla alkaa paluumatka Euroopan läpi Suomeen, jossa toivottavasti ei ole silloin takatalvi.