Uusia avauksia matkailuun

Aluksi se oli vain hassu päähänpisto, josta tulikin merkittävä askel kohti unelmaa omasta matkailualan yrityksestä. Opiskelijana pääsen kurkistamaan kiehtovan alan tekijöiden maailmaan.

Kun ei voi matkustella, voi opiskella matkailua. Tällä ajatuksella googlettelin sopivaa koulua, johon hakea. Sellainen löytyi yllättävän läheltä: Kouvolan seudun ammattiopistosta. Pääsin haastatteluun ja päädyimme yhdessä valitsijoiden kanssa ratkaisuun, että suorittaisin tutkintoa lähinnä näytöin. En olisi ehkä parasta opiskeluseuraa peruskoulun juuri suorittaneille – eivätkä he minulle. Harjoittelujen avulla pääsisin näkemään, millaista matkailuyrittäjän elämä oikeasti on. Ehkäpä siinä myös karisisi romanttiset haaveet ja hautaantuisi koko unelma.

 

Ohjaajani vinkkasi, että ensimmäiseksi harjoittelupaikaksi voisi sopia Kuusankosken Voikkaalla sijaitseva Virtakiven Sauna. Siellä pääsisin näkemään kiivastahtista matkailuarkea. Todellakin, vuonna 1925 rakennetun Kymiyhtiön henkilöstön virkistyskäyttöön tarkoitetun saunan ja pesutuvan komeassa 800 neliön tilassa tapahtuu koko ajan. Ravintolatoimintaa pyörittävä ja uutena aluevaltauksena myös risteilytoiminnan aloittanut yrittäjä Eija Parkkinen herää aamuvarhain leipomaan uunituoreet pullat, laittaa ruoat ja hoitelee siinä ohessa myös hiljattain avatun Kimolan kanavan sululla sijaitsevaa konttikahvilaa.

Pääsin sananmukaisesti hyppäämään matkailubisneksen syviin vesiin. Harjoitteluni on jo avartanut maailmaa monella tavoin. Virtakiven Saunan ympärille on syntynyt niin mielenkiintoinen yhteisö, että siitä saisi vaikka televisiosarjan.

Ravintolatiimimme on kiehtovan kirjavaa sakkia: nuoria harjoittelijoita, ennakkoluulottomia ammatin vaihtajia, aktiivisia eläkeläisiä ja muita vapaasta elämäntyylistä nauttivia mustikanpoimijoita. Pohjalaisena olen hurmaantunut sointuviin mie- ja sie-sanoihin, joita uudet työkaverini viljelevät. Eijan ystäviä ja tuttavia on reservissä keikka-apuna niin paljon, että uusien ihmisten nimien muistaminen on hyvää aivojumppaa. Yllättävin yhteensattuma oli viime sunnuntaina konttikahvilassa, kun minua opastamaan tullut nainen osoittautui Facebook-kaverikseni, jonka kanssa olimme kohdanneet vuosi sitten Helsingissä. Ja täällä me molemmat nyt olemme, Virtakivessä Voikkaalla. 

Riuskoja työmiehiä on ulkohommissa ja Eijan hiljattain ostamaa laivaa huoltamassa. Huumorilla varustettuja velikultia, kuten myös Virtakivi-Kimolan kanava-Vuolenkoski-risteilyn m/s Kavaljeerin kapteenit. Nauruhermoja on kutkutellut moneen kertaan, pitäisiköhän sitä yrittää seuraavaksi laivalle töihin? Sen verran hulvatonta väkeä näyttää tuolla alalla olevan. 

Pari ensimmäistä harjoitteluviikkoa ovat olleet antoisia. Olen työskennellyt ravintolassa, kanavan konttikahvilassa ja laivaemäntänä. Kimolan kanavan läpi menevä risteily on mielenkiintoinen kokemus, suosittelen. Lisäksi olen saanut tehdä mainoksia, suunnitella ohjelmaa risteilylle ja ottanut vastaan risteilyvarauksia. 

 

Sitten on vielä ihanat asiakkaat. Mielenkiintoisia elämäntarinoita, kuinka joku on kotiutunut pari päivää sitten isosta leikkauksesta ja tullut nauttimaan ensimmäistä kahviaan Kymijoki-maisemaan. Kuinka joku ei malta enää lähteä muualle, kun Voikkaan kylässä sijaitseva Virtakivi on tuonut uutta elämäniloa. Kuinka naiset istuskelevat joenrannassa ja juttelevat kovaan ääneen elämän totuuksia muun muassa miehistä. Kyllä siinä terassilla päiväkahvilla olevien urosten ilmeet olivat näkemisen arvoisia. 
 
Niinhän tässä on sitten päässyt käymään, että nälkä vain kasvaa. Olen entistä vakuuttuneempi, että matkailuyrittäjyys on se minun juttuni. Sitä oikeaa bisnesideaa odotellessa, jatketaan harjoittelua. Jos jollain on vinkata sopivia treenipaikkoja ympäri Suomea ja koronan hellittäessä myös ulkomailla, niin kiitos.