Saksan koronaluvut paranevat pohjoista kohden

Kun näin korona-aikaan en pääse itse ulkomaille matkustelemaan, sain idean pyytää maailmalla asuvilta tutuilta tilannekatsauksia. Saksan kuulumisia kertoo Laihialta kotoisin oleva sairaanhoitaja Nella Ristiluoma, joka asuu Etelä-Saksassa Rosenheimissa. Hän työskentelee gynekologian ja synnytysklinikan johtavana hoitajana.

Saksassa nämä lockdownit ovat olleet osittain koko maan kattavia ja osittain pakallisia. En oikein pysy kärryilla aina siitä, missä mitenkin, koska jopa Baijerin sisällä on erilaisia käytäntöjä johtuen koronan ilmaantumisluvuista. Näyttää kuitenkin siltä, että mitä pohjoisempaan mennään, sitä paremmat luvut. Ehkä Pohjois-Saksan tilanne on parempi siksi, että ylhäällä on vain meri rajana.

 

Ensimmäinen lockdown oli pahin – sai mennä kävelylle tietyn säteen sisällä, mutta ei saanut edes puiston penkille istahtaa. Asuin silloin vielä Münchenissä eikä minulla ollut edes parveketta, joten se aika kävi kyllä hermoille, vaikka ne rajoitukset ymmärsinkin. Kolmas lockdown alkoi ennen joulua ja rajoituksia tiukennettiin joulun aikoihin. Kampaajat laitettiin kiinni päivää ennen kuin minulla olisi ollut aika sinne, ja ne avattiin vasta huhtikuussa. Pitkän sulun kyllä välillä näkee ihmisten hiuksista. 

 

Kotipaikkakunnallani Rosenheimissa on usein ankarammat säännöt kuin esimerkiksi suurkaupungissa Münchenissä. Ulkonaliikkumiskielto alkoi pitkään iltayhdeksältä, nyt se on tällä hetkellä iltakymmenestä aamuviiteen. Ilta- ja yövuoroja tekevät kantavat mukanaan työnantajalta saatuja todistuksia, että pääsevät töihin saamatta sakkoja. Ilmaantumisluvun pitää olla alle sata, jotta ulkonaliikkumiskielto iltaisin poistuu ja esimerkiksi koulut voivat tarjota vuoroviikoin opetusta paikan päällä. 

Lockdownia jatkettiin juuri kesäkuun puolelle, eli kohta taas puoli vuotta on eletty hyvin rajoitettua elämää.  Suomen lyhyt lockdown tuntuu lähinnä vitsiltä. On silti tietenkin hyvä asia, että siellä on luvut paremmin kurissa. 

Pinna kiristyy
sairaalan pihalla 

Rokotuksesta alkaa olla muutakin hyötyä kuin sen tarjoama suoja; koska minut on sairaalan työntekijänä jo kaksi kertaa rokotettu, en tarvitse enää PCR-testiä, jos menen vaikka kampaajalle. FFB2-maskia käyttävät julkisissa sisätiloissa silti kaikki, rokotetutkin. Münchenistä en ole tällä hetkellä varma, mutta jos Rosenheimissa kävelen keskikaupungilla, pitää maski olla myös ulkona päällä. Pysyn siis sieltä pois mahdollisuuksien mukaan.

 

Kun käyttää maskia töissä päivittäin kahdeksan tuntia, on aina hyvin huojentunut kun sen saa ulos tullessa riisua. Meille sairaalan työntekijöille rasitusta aiheuttavat myös ne ihmiset, jotka osoittavat mieltään joka viikko sairaalan kulmilla koronarajoituksia vastaan. Täältä(kin) on alusta asti löytynyt ihmisiä, joiden mukaan Covid-19 ei ole olemassakaan, se on hallituksen keksintö rajoittaa yksityisten ihmisten elämää. 

 

Kun osastojen työntekijät illalla väsyneenä tulevat töistä, he saattavat törmätä näihin mielenosoittajiin. Varsinkin teho-osastojen ja koronaosastojen työntekijöillä saattaa siinä vaiheessa pinna olla kireällä. Kun olen pitkän päivän näitä potilaita hoitanut, nähnyt miten vaikeassa tilanteessa potilaat ovat, välillä omaisille joutunut kertomaan, että taistelu on hävitty – ei siinä oikein jaksaisi katsella mielenosoittajia.

 

Nyt kun taudista tiedetään enemmän, hallitusta vastaan esitetään toki asiallistakin kritiikkiä. Miksi ravintolat ovat vieläkin täysin kiinni, vaikka hygieniakonseptit ovat jo olemassa ja ravintoloita voisi avata pienemmällä kapasiteetilla. Katsotaan, mitä kesä tuo.

 

Täällä rokotukset lähtivät vähän takuten käyntiin, kun vain rokotuskeskukset saivat rokottaa, eivät esimerkiksi omalääkärit, jotka kuitenkin tuntevat potilaansa paremmin. Nyt se on onneksi muuttunut. Saksalaisista noin 27 prosenttia on saanut ensimmäisen rokotteen, alle 10 prosenttia on saanut jo molemmat rokotteet. Tässä täytyy muistaa, että Saksassa on aika paljon enemmän asukkaita kuin esimerkiksi Suomessa. 

 

Itse en usko, että niin sanottuun entiseen elämään on paluuta, mutta odotan kyllä sitä, että tilanne normalisoituu. Miten "uusi normaali" toimii, jää nähtäväksi. Toivon mukaan Suomessa käyminen ja muukin matkustaminen nyt rokotusten mukaan helpottuu. Itse kaipaan lähinnä purjehtimista, viime kesänä sentään vielä pääsimme lockdownien välissä Tanskaan purjehtimaan, vaikka Skotlanti ja Italia peruuntuivatkin. 

 

Kyllä se varmaan tästä, toivon että vuosi 2022 on jo toisenlainen. Olisihan se mukava viiskymppisetkin jossain välissä ja jossain muodossa järjestää.

 

NELLA RISTILUOMA