Dolce Vita, mistä se syntyy?

Jokaisella on oma unelmansa ihanasta ja makeasta elämästä. Minun Dolce Vitani löytyi italialaisesta vuoristosta. 

Ulkoa kuuluu määrätietoinen ”Outiii” ja pian oviaukkoon ilmestyy hymyilevä Giovanni Basile. Päivän oliivitarhallaan töissä ollut huvilamme omistaja tuo meille ylpeänä oman tilansa tuotoksia: sitruunoja ja kurpitsan.

Elämä Castellabaten reilun tuhannen asukkaan San Marco -kylän vuorella on asettunut omiin uomiinsa. Vuorokausi on heittänyt hiukkasen kuperkeikkaa, tapaan nykyään herätä jo viideltä kirjoittamaan. Töitä tehdessä on huikaisevaa seurata auringon nousua ja kulmakunnan kissojen kerääntymistä ovellemme.

Mieheni treenaa joka päivä, se on hyvä kimmoke myös minulle lisätä liikuntaa. Fiilistyyppinä olen laiska lähtemään yksin hikoilemaan, yhdessä sekin on hauskempaa. Täällä ollaan vähän kuin korkean paikan leirillä kuntoutumassa. Eikä todellakaan haittaisi, vaikka muutama kilo jäisi Italian mutkaisille vuoristoteille.

Elämämme on hyvin yksinkertaista, mutta samalla uskomattoman upeaa. Kauniiden maisemien keskellä, liki parikymmenen asteen lämmössä ja keskellä aitoa Italiaa. Tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, kukkaloistoa ja ystävällisiä ihmisiä – voiko sitä enempää toivoa?


Lidlin valikoimaa
on vähän ikävä


Espanjassa vietettyihin talviin verrattuna Italiassa on yllättänyt hintataso. Esimerkiksi ruokakaupan kassakuitissa lukee suunnilleen sama summa kuin Suomessa. Toisin kuin Itä-Euroopassa, Italiassa liha on yllättävän kallista ja dieselin litrahinta on noin 1,6 euroa. Edullista on oikeastaan vain pasta ja viini. Niin ja ulkona syöminen, täällä kaksi syö hyvin yhden hinnalla. 

Eurooppaa kiertäessämme kaikkialla sijaitsevasta on Lidlistä tullut tuttu ja turvallinen ruokakauppa, jossa on hyvä valikoima peruselintarvikkeita. Nyt meillä on lähin Lidl noin 40 kilometrin päässä. Kun vielä reitti on sinne mutkainen, niin matkaan saa varata tunnin. Toistaiseksi olemme tyytyneet etsiskelemään sopivaa supermarketia läheltä. Kauppojen valikoima on muutekin aika suppea, en ole vielä löytänyt esimerkiksi kynttilöitä mistään. Käsipyyhkeeksi ostimme vessaan siivoukseen tarkoitetun säämiskän, ihan toimiva ratkaisu.

Muutama pikku mokakin on kielitaidottomuuden takia ostoksissa tullut tehtyä. Mies ihmetteli, että pannulla paistamani munat maistuivat erikoisilta. Tarkemmin katsottuna olin ostanut ruokaöljyn sijaan valkoviinietikkaa. Vesipulloista on aina välillä vaikea nähdä, että onko neste hapotonta vai hapotettua. Tietenkin ostimme sitä väärää ja meillä on nyt kuuden ison pullon varasto kivennäisvettä. Sen jälkeen lueskelin tarkemmin saamiani majapaikan ohjeita ja sain selville, että hanasta tuleva vesi on juomakelpoista. Mikä helpotus, ihmettelimmekin kun kaupoissa ei ole myynnissä viiden litran vesikanistereita. 

Mitä tämä
onni maksaa?

Monia ehkä kiinnostaa, että mitä talvikuukaudet valossa ja lämmössä oikein maksavat. Avataan sen verran, että 3500 kilometrin ja viiden päivän ajomatka dieselautolla majoituksineen ja ruokineen verotti kukkaroa noin tonnin. 

Tai vähän yli, jos lasketaan mukaan huolimattomuudesta aiheutunut 150 euron lisäkustannus Sloveniassa. Kumpikaan ei ollut huomannut selvittää, että tuohon maahan pitää olla Vignette eli tiemaksutarra. Käry kävi rajalla ja saimme matkamuistoksi pienen sakkolapun.

No, näitä sattuu ja tapahtuu, kun uskaltaa lähteä kotiympyröistä vähän kauemmaksi. Nyt ainakin muistamme tsekata joka maassa, että tarvitaanko jotain maksutarroja tai muita ihmeellisyyksiä. On se kumma, ettei näitä asioita ole harmonisoitu Euroopan alueella.

Hyväkuntoisen ja erittäin siistin 80 neliön vuoristoasunnon kuukausivuokra on 600 euroa plus lämmityksestä aiheutuvat ja muut sähkökulut (kaksi ilmalämpöpumppua). Sitten on vielä yksi euro/päivä turistivero, ei muuta. 


Toki rahaa saa palamaan ja paljon, jos aikoo seikkailla ympäri Italiaa ja yöpyä jatkuvasti hotellissa. Näin ensimmäisenä viikkona on kyllä riittänyt paljon tutkittavaa lähiympäristössä. 

Aktiivisen liikuntapäivän jälkeen on nautinnollista vain oleilla omissa oloissa katsellen pimenevää maisemaa ja valoja, jotka syttyvät laaksoon ja naapurivuoren rinteeseen. Levottoman mielen on vallannut hämmentävä rauha, enää ei ole kiire minnekään. 

La Dolce Vita. 





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hanko on valmiina uuteen hittikesään

Seuraavaksi Sisiliaan?

STRÖMFORSIN RUUKISSA TAOTAAN UUSIA MENESTYSTARINOITA