ENNAKKOLUULOILLE KUPERKEIKKAA GDANSKISSA

 

Gdanskista tuli kertaheitolla suosikkikaupunkini Puolassa. Mielikuva rähjäisestä satamakaupungista osoittautui kaikkea muuta kuin oikeaksi.

Liettuan Vilnan jälkeen matka jatkui Puolaan. Olin löytänyt sen itäisestä osasta kauniin Hotel Księżycowy Dworek -kartanohotellin, jonne suuntasimme ensimmäiseksi. Olisi mukava viettää vuorokausi fiilistellen kartanoelämää. Paikkaa googlettamalla selvisi, että hotellin naapurissa sijaitsee suosittu turistikohde Hitlerin Sudenpesä. Kätevää, pääsi samalla tutustumaan sotahistoriaan.

Kartanohotellissa oli ystävällinen palvelu ja tilavat huoneet. Jännityselementin toi 64 kiloa painava valkoinen isäntäkoira. Meidän pikkuinen Chiara oli suunnilleen sen pään kokoinen, eikä noita kahta sopinut päästää yhtä aikaa pihalle juoksentelemaan. Kartanon ulko-ovella säikähdin, kun koirajätti työnsi päänsä sieltä sisään. Onneksi isäntä tuli apuun eikä koirien kohtaamisessa tullut haavereita.

Matkalla Gdanskiin piipahdimme Veikselinkynnäksellä ihailemassa Itämerta, siis Puolan puoleisella kaistaleella. Siellä lähistöllä muuten sijaitsee vähemmän tunnettu natsien tuhoamisleiri Stutthof. Olen kuullut monelta Auschwitzin keskitysleirillä vierailleelta, että siellä on valtavat turistijonot joka paikkaan. Puolan pahamaineisella leirillä oli vain vähän kävijöitä eikä museoon ollut edes pääsymaksua. Vaikuttava paikka kaikessa kamaluudessaan. Varsinkin tähän aikaan, kun voi vain aavistella, millaisia hirmutekoja parhaillaan tehdään Ukrainassa.

Ihanaa olla väärässä

Harvoin voi ilokseen olla niin väärässä kuin minä olin Gdanskin suhteen. Mistä lie, ehkä puolalaisesta ammattiliitosta ja sen johtajasta Lech Walesasta, on jäänyt minulle mielikuva, että Gdansk on ruma ja likainen satamakaupunki.

Hyvä opetus, naureskelimme siskon kanssa huokaillessamme ihastuksesta. Huikean kauniita taloja vieri vieressä – hämmästyttävä kulttuuriteko, mitä sodassa lähes kokonaan tuhoutuneen kaupunkikeskustan rakentaminen entiselleen on vaatinut. Hienoa on myös se, että joen toiselle puolen rakennetut uudet rakennukset sulautuvat harmoniseksi kokonaisuudeksi vanhojen fasadien kanssa.

Gdanskissa on myös se kiva puoli, että sieltä löytyy edullista majoitusta ihan kaupungin ytimestä. Löysin meille kahdeksi vuorokaudeksi Downtown Apartments Grano Residence -kaksion 106 eurolla, tuo summa sisälsi myös autohallipaikan. Harvoin on suurkaupungissa tarjolla noin hyvällä sijainnilla edullisia majapaikkoja, varsinkaan uusia sellaisia.

Krakova on ollut monta vuotta toivekohteeni, nyt pääsisin näkemään sen kätevästi matkalla Slovakiaan. Jos Gdanskin majapaikka oli ollut napakymppi, niin tällä kertaa jäimme aika lailla takamatkalle. Yli kuukauden mittaisella autoreissulla on syytä pitää majoituskulut kohtuullisina ja löysin Booking.comista Krakovasta noin parin kilometrin päässä vanhastakaupungista majatalon, jonka ystävällistä palvelua ja sijaintia kehuttiin vuolaasti. Juu toki, majatalon isäntä oli ihastuttavan ystävällinen ja sijaintikin oli ihan ok. Mutta kun on viidelle huoneelle (joissa voi majoittua kussakin kaksi henkilöä) vain yksi vessanpönttö ja samassa tilassa oli myös ainut suihku, niin se hankaloittaa hiukan elämisen perustarpeita.

Eikä Krakovan vanhakaupunki tuntunut oikein miltään Gdanskin jälkeen. Kaupungin keskusaukiolla odotti hevoskärryjen jono turisteja kiertoajelulle, nuoret tytöt keräsivät rahaa ukrainalaisille sotilaille ja taivaskin itki syyssadetta. Matkailu on mitä suuremmassa määrin myös mielentila. Ajatukseni alkoivat suuntautua kohti etelään ja valvoin yöllä yhteen tehden vaihtoehtoisia reittisuunnitelmia. Taisi muuten tulla Krakovassa tämän reissun ennätyslähtö, sillä jatkoimme aamulla matkaamme jo vartin yli seitsemältä.