SIKSAKKIA AUTOLLA BALTIASSA

 

Useita kertoja Via Baltican läpi autolla matkanneena tiedän, ettei sillä tiellä ole tarjolla juuri muuta kuin tylsiä rekkajonoja. Siksi päätimmekin tällä kertaa poiketa suorimmalta reitiltä katsastamaan, mitä mielenkiintoista Baltian maista löytyy. 

Tarton jälkeen suuntasimme Latviaan ja siellä Bauskan kaupungin lähellä sijaitsevaan Rundālen palatsiin. Barokkilinnaan, jossa on 138 huonetta. Sen pihapiiristä löytyi mielenkiintoinen majapaikka, 1700-luvulla palvelijoiden asunnoksi rakennettu Balta Maja – mikäs sen hulppeampaa kuin nukkua yö lähes palatsissa?

Pietarin Eremitaasin suunnittelijan käsialaa oleva Rundālen palatsi on todella upea, sitä onkin kutsuttu Itämeren Versaillesiksi. Muutama tuttu totesi nähdessään siitä ottamani kuvan Facebookissa, että luuli kuvan olevan Keskisen kyläkaupasta. Kieltämättä palatsin keltaisessa ja loistokkaassa ulkokuoressa voi olla jotain samaa kuin Tuurin kauppaparatiisissa, mutta siihen yhtäläisyydet jäävätkin.

Erityisen hurmaava on palatsin iso puutarha, jossa ruusut kukkivat vielä syyskuun puolivälissä. Taidokkaasti leikattuja pensaita ja eksoottisia idästä vaikutteita saaneita piharakennuksia. Itse palatsi oli niin suuri, että sitä on turha yrittää saada mahtumaan yhteen valokuvaan. Kannattaa ehdottomasti investoida 13 euroa pääsylippuun.

Seuraavana päivänä matka jatkui kohti Liettuan pääkaupunkia Vilnaa, josta puolen tunnin ajomatkan päässä on sympaattisen oloinen Trakain pikkukaupunki. Asukkaita on vain reilut neljätuhatta, mutta järviä on yli kaksisataa. Pääkadun varrella olevat puutalot on maalattu kirkkailla väreillä ja saarella komeilee jyhkeä linna. Päätin tällä kertaa jättää linnakierroksen väliin ja jäädä koiran kanssa linnan ympäristöön kävelemään ja nauttimaan tunnelmasta. Sisareni tutustui linnaan myös sisältä: vähän jäi kuulemma vaisuksi näyttelyiden anti.

Vilnassa on oma valtio

Liettuan pääkaupungissa Vilnassa oli sopivasti säpinää, vierailumme aikaan siellä oli myös isot markkinat ja pikkuiset ruoka- ja myyntikojut täyttivät pääkadun. Ensimmäisenä iltana yritimme hahmottaa kartalta, että missä ihmeessä sijaitsee niin paljon kehuttu idyllinen vanhakaupunki. Nettiselailulla selvisi, että Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluva Vilnan vanhakaupunki on Euroopan laajin eli vanhakaupunki on vähän kaikkialla.

Apua hahmottamiseen saimme kirkkaanpunaisesta turistibussista. Kahden linjan reilun tunnin kestävä kierros maksaa 15 euroa, tuolla summalla saa hyvän kokonaiskuvan Vilnasta.

Opastettu kierros kulki myös Užupiksen tasavallan vierestä, sinne oli päästävä tutustumaan. Užupis on itsenäiseksi julistautunut boheemi taitelijakaupunginosa, jolla on persoonallinen perustuslakinsa, oma pressa ja piispa.  Nuo perustuslait on kiinnitetty kadulle seinälle usealla eri kielellä, myös suomaksi. Perustuslain 38 eri kohdassa todetaan muun muassa, että ”Jokaisella on oikeus huolehtia koirastaan, kunnes jompikumpi kuolee.”

Ukrainan sota näkyy jonkin verran katukuvassa, Vilnan busseissa lukee ”Vilna❤Ukraina”. Aamukävelyllä juttelimme koiraa kävelyttävän naisen kanssa. Hän kertoi olevansa myös pitkällä matkalla: oli lähtenyt kahdeksan kuukautta sitten kotikaupungistaan Kiovasta.