LUOVUUDEN KEIDAS LÖYTYY SOMEROLTA

Missä piilee Someron salaisuus? Jotain merkillistä Somerossa on, kun sinne on pesiytynyt niin paljon taiteilijoita ja luovuudesta innostuvia vapaaehtoistoimijoita. 

Tähän saakka Somero on ollut minulle vain epämääräinen piste Suomen kartalla, siellä jossain Turun liepeillä. Kun Timantti-idean mediamatkoja järjestävä Päivi Arvonen houkutteli minua Someron kaupungin vieraaksi, tuumin reissuohjelmaa tutkaillessani, että voisihan sitä päivän huonomminkin käyttää: kartanoita, näyttelyitä ja mahdollisuus verkostoitua uusiin ihmisiin. Enpä osannut aavistaa, että ensikosketus Someroon jättäisi pysyvän kiinnostuksen tuohon Varsinais-Suomen pikkukaupunkiin.

Aamukahvit upean Härkälän kartanon salissa antoivat esimakua siitä, että Somerolla eletään menneisyyttä kunnioittaen. Paluumuuttajat Soili Suominen-Hurme ja Raino Hurme ostivat vuonna 2005 romahtamispisteessä olevan kartanon piharakennuksineen. 1500-luvulta peräisin olevan kartanon nykyinen päärakennus valmistui vuonna 1882. Radiotoimittajan vankalla ammattitaidolla historiakatsauksen pitänyt Raino Hurme kertoi kartanon värikkäistä vaiheista, aatelisista, Downtown Abbey -tyylisestä elämästä, konkursseista ja alati vaihtuvista isännistä.

Ja tietysti kummituksista, niitä on kuulemma kuolemaa ennustava mustapukuinen lempeä Hilma ja rennosti kuistilla tupakkaa polttava Eikka, jolla on 1930-luvun asu. Hilma on todennäköisesti elänyt aikana, kun kartano toimi kunnalliskotina. Eikka lienee puolestaan yksi kartanon omistajista, joka kuoli yllättäen viisikymppisenä. Sen verran höveli nykyinen kartanonherra on, että lupaa kummituksen valokuvaan ikuistavalle vieraalle ilmaisen lisäyön. Eikä tarvitse olla edes yhteiskuvaa, yksi kummitus riittää.

Kartanon 33. isäntäparilla kesti 15 vuotta kunnostaa rakennus loistoonsa. Nykyään siellä pidetään juhlia ja näyttelyitä, lisäksi on tarjolla majoitusta. Pysyvissä näyttelyissä on muun muassa taidetta Kiinasta ja Japanista, barbinäyttely sekä kokoelma hattuneuloja – innokkailla keräilijöillä on mukavasti neliöitä, joihin voi sijoittaa kaikenlaista kaunista. Tällä hetkellä kartanossa on myös Aavikon valoa ja menneisyyden jälkiä – Päivi Arvosen valokuvia Egyptin aavikolta ja Saharan kalliotaiteesta.

Tiesitkö, että vajaa yhdeksäntuhannen asukkaan Somerolla on 13 kartanoa?

Luovien ihmisten
yhteisöllinen paratiisi

Seuraavana oli vuorossa visiitti Someron Kulttuurigalleriaan, jonka päänäyttely kertoo Kaija Aarikasta ja vaihtuva näyttely Kaari Utriosta. Jälleen aukko sivistyksessäni, en tiennyt heidän olevan kotoisin Somerolta. No ei Kaari Utrio olekaan, hän on muuttanut sinne 1970-luvulla.

Wau, lounaalle Jussin Baariin ilmestyi seuraamme ilmielävänä Kaari Utrio. Tämä retkihän muuttuu aina vain mielenkiintoisemmaksi. Someron kaupunki saa olla kiitollinen, että siellä asuu kirjailijalegendan kaltainen markkinointilähettiläs. Kaari Utrion kertomat tarinat hänen ja edesmenneen miehensä Kai Linnilän elämästä Somerolla viidellä vuosikymmenellä, siinä jos missä on suosituksia isolla ässällä.

Kaari Utrion tarinoista huokuu aito kiintymys Someroon ja siellä vaikuttaviin ihmisiin. Hän ihailee somerolaisten toimeliaisuutta ja luovuuteen kannustavaa ilmapiiriä. Siellä on ollut taiteilijaperheen hyvä toteuttaa omia kutsumuksiaan. Kaari Utrion mukaan Somero on Suomen taiteilijamyönteisin kaupunki, taiteilijoiden paratiisi. Kaupungissa asuukin harvinaisen paljon luovan alan ihmisiä.

Suomen suurin kesätori Somernimellä sai alkunsa, kun 35 vuotta sitten Kai Linnilä pohdiskeli naapurien kanssa, että pitäisi saada yhteinen tapaamispaikka. Tuumasta toimeen, nykyään Somero-Helsinki maantien varrella sijaitsevalla tapahtumapaikalla kohtaa kesälauantaisin tuhansia ihmisiä. Tori pyörii vapaaehtoisvoimin ja suosiosta kertoo se, että muutamat torikauppiaat ovat olleet mukana alusta alkaen.

Muistojen kultaa
Hovilan kartanossa

Hovilan kartanon kivinavetan yläkertaan on luotu tunnelmallinen kylänraitti 1950–1960-lukujen elämästä. Avarasta tilasta löytyy kaikkea koululuokasta kampaamoon, tuon ajan autoja ja elokuvateatteri. Oppaana muistojen matkalle toimii kartanonrouva Arja Torkkomäki. Entinen lentoemäntä siivittää vieraat taidolla tarinoihin ja tunnelmiin. Asiaan perehtymättömänkin on helppoa uskoa, että taustajoukoissa on vaikuttanut asiaan hyvin perehtyneitä ammattilaisia, niin hienosti näyttely on rakennettu.

Mieleeni jäi tarina pariskunnasta, jossa vaimo oli nähnyt näyttelystä kertovasta ET-lehden jutun kuvasta, että heidän ensimmäinen kuplavolkkarinsa on siellä esillä. Mies ei aluksi uskonut, mutta kun rekkari todisti näin asian olevan, autoa lähdettiin paikan päälle ihmettelemään. Ja kyllähän siinä kohtaamisessa tuli raavaalle miehellä tippa silmäkulmaan.

Jyhkeän kivinavetan yläkerta on näyttelytilana paras mahdollinen, sillä se on rakennettu kattorakenteiden varaan ilman kannatinpylväitä. Itse rakennus on jo nähtävyys, ja sen näyttely jotain ainutlaatuista. Tulee hiki, kun ajattelen kahdesti vuodessa tehtävää suurta urakkaa: kaikki näyttelyesineet siirretään talveksi suojaan sisätiloihin ja palautetaan entisille paikoille taas keväällä.

Hovilan kartanon päärakennus valmistui 1841 ja avattiin restauroinnin jälkeen yleisölle 2011. Kesäaikaan on mahdollista järjestää tilassa juhlia. Kartanon päärakennuksessa on heinäkuussa esillä Kari Suomalaisen grafiikkaa, oivalluksia ja sivalluksia, lisäksi sieltä löytyy graafikko Heikki Paakkasen elämänmakuista kommentointia.

Päiväretki päättyy suosittuun matkailunähtävyyteen, laulaja Rauli Badding Somerjoen perheen vanhalle kioskille. Suomalaisen rockin uranuurtajaa käy kioskilla muistelemassa faneja jopa ulkomaita myöten.  Pieni polku johdattaa kotitalolle, joka on hiljattain kunnostettu ja on edelleen suvun kesäpaikka. Liikuttavan vaatimattomista olosuhteista on tämä taiteilija musiikkiuralle ponnistanut.

Aikamoisen palan Someroa ehtii kokea päivässä, mutta paljon jäi vielä seuraaviin kertoihin. Miellyttävä maaseutukaupunki, joka on myös todellinen tanssipitäjä. Jos vain kesän aikataulut antavat myöten, seuraava Someron reissuni suuntautuu Somerniemen kesätorille, tanssimaan Esakallioon tai Ämyriin ja katsomaan Satumaan kuningas -kesäteatteria. Lisäksi on varattava parisen tuntia shoppailuaikaa Muotiputiikki Helmeen, jossa ehdin nyt käydä vain pikaisesti. Toinen toistaan kauniimpia mekkoja ja hurmaava yrittäjä Anita Hallapelto, jonka innostus tartuttaa iloa ympärilleen.