Ultraääniä ja Espanjandiettiä

Eipä tienneet meidän tyttöset, että millaiseen käsittelyyn joutuvat kyläreissulla. Eikä meikäläinen, että täällä Espanjassa pitää laihduttaa.

En ollut aikaisemmin kuullut Emmi-Pet hammasharjasta, jolla voi ultraäänen avulla puhdistaa hammaskiveä ilman nukuttamista. Kun sellainen hoitomuoto oli tarjolla kävelymatkan päässä, päätin testata sitä koirilleni. Ei kai siitä nyt haittakaan olisi.

Oli hauska yhteensattuma, että hoitoja antava Marianne Ojala ja hänen miehensä Martti ovat heelereiden kasvattajia. Meidän Iitu oli kuulemma ensimmäinen Lancashire Heeler, joka tuli heidän Espanjan kotiinsa hammashoitoon.

Hoitotilanteessa Iitu oli haastavampi tapaus, ei oikein tykännyt paikallaan olosta. Hammaskiveä oli viisivuotiaalle kertynyt aika paljon, joten toimenpide vei aikaa. Kohta kymmenvuotiaalla Oonalla on yllättävän vähän tuota harmillista kiveä, ja poistokin sujui helposti.

Puhtaat hampaat edistävät koirien terveyttä ja toivottavasti myös elinikää. Googlettamalla selvisi, että hoito ei korvaa eläinlääkärissä nukutuksessa tehtävää puhdistusta, mutta olin tyytyväinen lopputulokseen. Koiratyttösten hampaat näyttävät todella puhtailta ja oli mukava tutustua pariskuntaan, jotka myös golfaavat. Toivottavasti ehdimme yhdessä vielä kierrokselle ennen lähtöäni.

Villi viikko ja ruotuun

Viikko oli niin täynnä tapahtumia, että yksin vietetty sunnuntai tuntuu ylellisyydeltä. Ehdin käydä perjantaina perhospuistosssa ja kotiini eksyi alkuviikosta torakka, joka ei ollut niin kiva tuttavuus kuin perhoset. Alkaa olla aika katsella asuntoa sillä silmällä, että mitäs kaikkea täällä pitää siivota ennen luopumista. Neljä kuukautta on kulunut niin siivillä, että en ole ehtinyt nauttia talosta riittävästi. Rakastan tätä pikkutaloa, sen kaunista arkkitehtuuria ja tunnelmaa, mikä täällä vallitsee. Kun muutin tänne, vieraana ollut ystäväni sanoi heti, että talo tuntuu kodilta. Sitä se on ollut, ensirakkauteni Espanjaan.

No, toivottavasti tulee uusia ihania koteja, joihin rakastua. Seuraavaksi pitäisi löytää vuokra-asunto Tampereelta, mieluiten kalustettu sellainen. Minulla kun ei ole enää huonekaluja, vain muutamia astioita.

Ja kroppakin pitäisi saada kesäkuntoon. Välimeren ruokavalio ei ole tehnyt minulle ihmeitä, kiloja on edelleen luvattoman paljon. Ja kun olen heikkona juustoihin ja pizzoihin (lähellä sijaitsevan Sorrenton Milano-pizza on tehty taivaassa), niin kiloja on kertynyt luvattoman paljon.

Keksin, että nyt tarvitsen kunnon haasteen. Soitin ykkössponsorillini  Ylistaron Halpa-Aitan Jaanalle ja kysyin, että lyödäänkö pikku veto. Jos laihdun ennen Suomea viisi kiloa, hän lahjoittaa minulle Ribkoffin vaatteen. Ne ovat upeita ja kalliita, sellaisia naisen toiveunia. Ellen laihdu, niin minä menen päiväksi ilmaiseksi töihin hänen liikkeensä popup-myymälään.

Jaana nauroi ja suostui saman tien. Taitaa tietää, että hän on tässä vedossa aika vahvoilla?

Huomenna se sitten alkaa, espanjalainen dieetti. Taidan vielä tänään käydä viimeisen kerran herkuttelemassa pizzaa…