Ultraääniä ja Espanjandiettiä
Eipä tienneet meidän tyttöset, että millaiseen käsittelyyn joutuvat kyläreissulla. Eikä meikäläinen, että täällä Espanjassa pitää laihduttaa.
En ollut aikaisemmin kuullut Emmi-Pet hammasharjasta, jolla
voi ultraäänen avulla puhdistaa hammaskiveä ilman nukuttamista. Kun sellainen
hoitomuoto oli tarjolla kävelymatkan päässä, päätin testata sitä koirilleni. Ei
kai siitä nyt haittakaan olisi.
Oli hauska yhteensattuma, että hoitoja antava Marianne Ojala
ja hänen miehensä Martti ovat heelereiden kasvattajia. Meidän Iitu oli kuulemma
ensimmäinen Lancashire Heeler, joka tuli heidän Espanjan kotiinsa
hammashoitoon.
Hoitotilanteessa Iitu oli haastavampi tapaus, ei oikein
tykännyt paikallaan olosta. Hammaskiveä oli viisivuotiaalle kertynyt aika
paljon, joten toimenpide vei aikaa. Kohta kymmenvuotiaalla Oonalla on yllättävän
vähän tuota harmillista kiveä, ja poistokin sujui helposti.
Puhtaat hampaat edistävät koirien terveyttä ja toivottavasti
myös elinikää. Googlettamalla selvisi, että hoito ei korvaa eläinlääkärissä
nukutuksessa tehtävää puhdistusta, mutta olin tyytyväinen lopputulokseen.
Koiratyttösten hampaat näyttävät todella puhtailta ja oli mukava tutustua
pariskuntaan, jotka myös golfaavat. Toivottavasti ehdimme yhdessä vielä
kierrokselle ennen lähtöäni.
Villi viikko ja ruotuun
Viikko oli niin täynnä tapahtumia, että yksin vietetty
sunnuntai tuntuu ylellisyydeltä. Ehdin käydä perjantaina perhospuistosssa ja kotiini eksyi alkuviikosta torakka, joka ei ollut niin kiva tuttavuus kuin perhoset. Alkaa olla aika katsella asuntoa sillä
silmällä, että mitäs kaikkea täällä pitää siivota ennen luopumista. Neljä
kuukautta on kulunut niin siivillä, että en ole ehtinyt nauttia talosta
riittävästi. Rakastan tätä pikkutaloa, sen kaunista arkkitehtuuria ja
tunnelmaa, mikä täällä vallitsee. Kun muutin tänne, vieraana ollut ystäväni
sanoi heti, että talo tuntuu kodilta. Sitä se on ollut, ensirakkauteni
Espanjaan.
No, toivottavasti tulee uusia ihania koteja, joihin rakastua.
Seuraavaksi pitäisi löytää vuokra-asunto Tampereelta, mieluiten kalustettu
sellainen. Minulla kun ei ole enää huonekaluja, vain muutamia astioita.
Ja kroppakin pitäisi saada kesäkuntoon. Välimeren ruokavalio
ei ole tehnyt minulle ihmeitä, kiloja on edelleen luvattoman paljon. Ja kun
olen heikkona juustoihin ja pizzoihin (lähellä sijaitsevan Sorrenton
Milano-pizza on tehty taivaassa), niin kiloja on kertynyt luvattoman paljon.
Keksin, että nyt tarvitsen kunnon haasteen. Soitin
ykkössponsorillini Ylistaron Halpa-Aitan Jaanalle ja kysyin, että lyödäänkö pikku veto.
Jos laihdun ennen Suomea viisi kiloa, hän lahjoittaa minulle Ribkoffin
vaatteen. Ne ovat upeita ja kalliita, sellaisia naisen toiveunia. Ellen laihdu,
niin minä menen päiväksi ilmaiseksi töihin hänen liikkeensä popup-myymälään.
Jaana nauroi ja suostui saman tien. Taitaa tietää, että hän on
tässä vedossa aika vahvoilla?
Huomenna se sitten alkaa, espanjalainen dieetti. Taidan
vielä tänään käydä viimeisen kerran herkuttelemassa pizzaa…
Nauti Elämästä, kyllä ne kilot karisee...
VastaaPoistaKiitos, nyt on pakko vähän tsempata :)
VastaaPoista